Rock On

2017/12/13

Kasa ihania koiruuksia



       
Myyntipuoli oli kiva. Muistoksi sieltä jäivät magneetti ja yks kaulakoru, ostin sieltä myös joululahjoja. Ei millään uskois että se sama tyttö joka paijasi kymmeniä koiria ja sai kolme koiraa satisfaction-tilaan, pelkäsi koiria omassa lapsuudessaan. Niin ne ajat muuttuvat ja sillain. Siellä sain olla sentään edes jotenkuten oma itseni. 

Koiramessut olivat toiselta puolelta ihanat, 
toiselta puolelta taas eivät. 

Näyttelypuoli oli ko suoraan jostain oopperashow'sta tai armeijasta sääntöjen lukumäärästä päätellen. Siellä ei saanut syödä, seisoa, juoda, tehdä ylipäätään mitään ilman että sai kuulla motkottamista. Siksi koska olin oma itseni, sain varoituksen siellä ja näin päätin lähteä pois paikalta jotten olisi päättänyt päivääni taas jonnekki putkareissuun. Pitäköön tunkkinsa.

En vaan sopinut niitten hienostorouvien ja -herrojen joukkoon. 

xoxo Miipa, Suavecita, Odessa, Elida ja

2017/12/10

Kakkoskynttilä: Kulissien takana, osa muutama

Jokavuotiseen kalenteritraditioon kuuluu nämä vuoden kuluessa syntyneet epäonniset kuvat. Tätä hetkeä olen jo vuoden oottanut. Edellisiin pääsette tästä, tästä ja tästä!




   
"Miksei mulla ole naista" - ok ok, tää oli vuodelta 2014, mutta tää on niin pakko jakaa. (Sori Omppu tästä) Toi spurgu oli kai katkera siitä olimme silloin nuoria ja komioita...




      
"Mikä mättää ko oot noin yrmeä?" - olin jostain syystä tossa erittäin kiukkuinen. Ja kaikista pahinta oli se että sitä oloa jatkui päivien ajan. Ehkä se oli enne ikävälle toukokuulle...




       
"Osa kaksi" - tässä kuvailin kuvia ehkä vuoden huonoimmalla päivänasulla tähän postaukseen. Eräs nimeltämainitsematon turvapaikanhakija tuli sitten kesken kaiken poseeraamaan niin ko jonnekki mallikatalogiin. Ja mikä nolointa: Hän tais onnistua kuvassa paremmin ko allekirjoittanut. Ei tolla suorituksella pääse edes castingeista läpi...


     
"Jotakin jäi" - ainoastaan Suavecita ja Elida onnistuivat tuossa. Muut meistä olimme jollain tasolla kuutamolla ja arvaa vaan jäikö samanniminen kappale Paula Koivuniemeltä päähän.




     
"Vedä vittu päähäs ja leiki lentäjää" - ensimmäiseksi anteeksi tuon kuvan aiheen nimen törkeydestä, toiseksi tuo nimi on Galtsun yhteisöstä (jonnet ei muista), kolmanneksi kamera eli viimeisiä hetkiään ja neljänneksi kuvattavalla, eli mulla, oli erittäin fiksu kuningasidea. Kiitos tästä masterpiecestä, Miipa.



       
"Robin the Doggie" - ei, en puhu Arrun koirasta, vaan keikkatauolle menneestä teinityttöjen ihastuksesta. En osaa itekkää sanoa, onko tässä uitettu koira- tai haukotusilme tai mikä hitto lieneekään mutta hyvä se ei ole. Joillakin tanssijoillakin tais mennä väärään paikkaan kuva-asennot ko laukasinta painoin...


  
"Psykopaatti" - joo just siltä näytän tässä kuvassa. Tällaisten ilmeiden takia mä en ole 100%-sesti tyytyväinen naamavärkkiin. Toi kuva on niin ruma ja oksettava että on lähellä ettei se olisi sopinut edes epäonnistuneiden kuvien postaukseen. Ainoa hyvä juttu tässä on tää mun zombikisu-paita.


  
"Kaikki aivan vinksinvonksin" - lisää nakkijamuusi-vuodelta kuvia. Mun oli pakko leikata ja sensuroida tota kuvaa, ettei tää kuva olisi päätynyt jonnekki lapo-sivuille. Ilme on ko oisit ponnistamassa jotain painavaa, kädet ovat ihan missä sattuu ja melkein tissit näkyi. Jösses. 


 
"Kaksi sisarta" - kysynpä vaan, menikö pupu pöksyyn? Ilmeet ovat sen mukaiset että ois ko jotain erittäin pelottavaa olisi tullut vastaan. Nyt oliko näin? Ei tietenkään ollut mitään hätää, kaikki on hyvin. Tai no, ainakin melkein.

2017/12/08

Kovan päivän ilta




 
#Suomi100 oli ja meni, se hyysäys on nyt ohi. Toiset tapahtumat onnistui, toiset eivät. Kotona ollessani oikeastaan kaikki meni pieleen. Kännykkä tilttasi, tietsikka myös ja sitä kautta mie sekosin totaalisesti. Päikkärit eivät auttaneet vaikka niitä otinkin. Tuntui että joku kirous oli mun sisässä enkä ymmärtänyt itekkää mikä mua vaivoi, kaikkea kivaa olis ollut tiedossa.

Kuitenkin mie otin osaa niistä vain yhteen väsymykseni takia. Linnan juhlia ihastelin tänäkin vuonna TV-stä käsin, koska en saanut enkä ansainnut kutsua tänäkään vuonna. Kaikesta huolimatta silti katon niitä kättelyjä. Jokin erotti tän vuoden muista vuosista, nimittäin nää ihanat  ilotulitukset. Samalla nää pelastivat koko illan. Odotuksilla tää päivä on kyllä kuorrutettu, ensteks 20 min odotusta ilotulituksiin ja sitten melkein tunnin odotus ennen kotimatkaa Miipan sylissä.

Tää show piristi päivän, ja mikä parasta, mie selvisin tästä kaikesta.

2017/12/05

Satuikkunan kuulumisia


            
Jotta voisin postailla säännöllisesti tässäkin kuussa, niin mennään sitten erittäin ahkeralla postaustahdilla. Kuulumisista kerron kohta, koska nyt mennään Stockalle. Elikkäs, kävin kuvaamassa satuikkunaa Aleksin joulukadun avajaisten yhteydessä. Niin ko arvasin, siellä oli samanlainen tungos ko viime vuonna. Kuitenkaan mun ei tarvinnut loikkia toisin ko viime vuonna. Tädittelyä sain kuitenkin kuulla, ja se oli omasta mielestä hämmentävää. Se on yks niistä monista asioista, joista tietää on tulossa vanhaksi. Viikonloppuna olin vuoden ekoissa pikkujouluissa, joista tulee yhteiskuva sitten loppukuusta. 

Tänään aion liidellä sinisissä, aivan niin ko huomennakin. Huomenna meen kuvaamaan jaksamiseni mukaan #Suomi100 -ilotulituksia jos vaan löydän kuvauspaikalle. Eiköhän löydetä koska Miipa ja Riksu tulevat sinne kanssa. Voimat vaan ovat jo nyt todella vähissä, ja vielä pitäisi jaksaa tihennetyllä aikataululla ainakin jouluun asti, jolloin voin vaan maata sohvalla ne kuuluisat pari päivää ennen kokopäiväistä mummolan reissua. Onneks on kokista ja kivaa tekemistä eikä koulua tiellä.

Miekö vanha? Näkisippä mun komppikseni.