Rock On

2017/05/22

Ehkä olen ateisti, mutta uskon sinuun



             
Tämä perjantai oli ensimmäinen päivä sitten vuoden 2012 Kroatian-reissun, ko jalkani astelivat muun maan ko Suomen polkuja, ja ensimmäinen päivä Uudenmaan ulkopuolella sitten vuoden 2014 leirikoulun Pikku-Syötteellä.

Tämä perjantai oli ihana päivä rahanpuutteesta huolimatta. Lauloin karaokessa kolme biisiä, joita kuuntelin nuorempana. Sitä seurasi housebändikeikka ja disco. Kahdet tanssit ja yhdet pusut, mikäs tässä. Tajusin, että pikkuminä oli osittain oikeassa. Ties millainen party animal olisin, jos mie olisin ns. normaali eikä mua olisi kiusattu. Bilettäminen on kivaa, muttei sitä joka päivä jaksa.

Kolmatta (tai neljättä) osaa luvassa, näitä kuvia tuli sen verran paljon!

Lisää näitä päiviä kiitos!
(ilman sitä pankkikortin hukkumisepisodia)

2017/05/19

Pilviset taivaat ja Roihikan kirsikankukat





     
ASU: Ruutupaita & toppi: Gina Tricot, kengät: H&M, housut: hankittu käytettynä
(Eikä niitä kaupasta ostettuja saa enää mistään, koska niillä on ikää sen verran että...)


Ei, tämä ei ole yhteistyöpostaus.
Ei, tämä ei ole muuta ko suositus.

Kirsikkapuut ovat näyttämässä niitä parhaita puoliaan, samoin tekee lämpötilat mun pukeutumiselleni. Ei tarvi pukeutua pelkästään napapaitoihin, muttei tarvisi myöskään peittyä niihin toppatakkeihin vaan voi heilua ruutupaita ja huppari päällä sekä tennarit tai sandaalit jalassa vikisemättä siitä että on liian kuuma.

Selvisi, että Helsinki-päivän konsertin järjestää tänä vuonna Radio Suomipop, jota popitin varhaisteininä aivan sikana. Eikä Radio Aalto, niin ko edellisinä vuosina. Aika näyttää, menenkö sinne, olen vieläkin aivan rikki alkukuun tapahtumista. Eikä siellä ole The Rasmusta lukuunottamatta artisteja, joita haluaisin nähdä ja joita en ole ennestään nähnyt. Ja sitten nää edellisvuosien ikävät kokemukset eivät myöskään kerää hurrauksien aihetta. Lisäksi on tää uusi paikka.

Mutta oli mikä oli, menen Hanamiin tänä vuonna. Kolmatta kertaa. Tänä vuonna seura lieneekin varmaa, kutsuin Miipan yökylään luokseni jottei hän vaan tänäkin vuonna missaisi tätä ainutlaatuista tilaisuutta... ja mennään sinne kävellen, siksi opettelinkin sen reitin keskiviikkona ettei vaan eksyttäisi.

2017/05/16

Otin mahdollisuuden tähän ja se kannatti



         
Neljä tuntia unta per yö, neljä tuntia kävelyä, satoja kuvia ja "muutamia" matkamuistoja. Ei niinkään krääsää, mutta kuvia senkin edestä. Joku päivä mie aion shoppailla täällä, joku päivä mie aion pyhittää kokonaisen viikonlopun Tukholman-seikkailuille. Reissun jälkeen olen vedellyt tuntien edestä päikkäreitä, kattonut Euroviisuja, yrittänyt piirtää kuvitusta oneshottiin ja käynyt mummolassa äitienpäivää viettämässä. Suosikkini sijoittuivat lopulta kahdeksanneksi ja kahdeksitoista.

Lisää kuvia reissusta on luvassa, se on varmaa!

Musta kuullaan vielä Ruotsin nurkilla, 
muuallakin ko siellä vanhallakaupungilla.
Joku päivä mie vielä siellä huvipuistossa käyn, 
joku päivä mie vielä siellä shoppailemassa käyn.

2017/05/13

Matkalla tuntemattomaan


Menomatka oli rento, vaikkakin vähän dramaattisempi ko sitä seuraavat tunnit Stokiksessa ja paluumatkalla. Karaoke oli tuolloin täysi. Laivalla esiintyi useita housebändejä ja Jonne Aaron (jonka mun piti nähdä jo viime kesänä), jotka viihdyttivät mua ja muita laivatovereita. En todellakaan ole nyt kirjoitustuulella, en saa sanoja suustani ulos, joten annan kuvien puhua puolestaan!

Tästä ensimmäinen ilta ja yö on tehty: