Rock On

2018/02/22

Kuka päästi koirat ulos?




 

Kävin siis viime viikolla kuudetta kertaa ihailemassa lohikäärmeitä ja kiinalaisia kung fu -taistelijoita, musisoijia ja tanssijoita. Tää on käynyt niin perinteeksi osaltani, että todellakin olen yleisössä vielä seuraavana tulirotan vuonna, eli vuonna 2056 jos 1) tota järjestetään enää silloin, 2) olen vielä voimissani. Tein tästä sessiosta myös videon, jota pääset katsomaan tästä.

Oli tuttuja messissä, sillä Jellona oli oman seurueensa kanssa messissä, ainakin vähän aikaa. Mie ja Miipa oltiin tuttuun tapaan kaksin, meiltä molemmilta loppui bensa jo "vuoden vaihtumisen" jälkeen kokonaan niin käveltiin jalat puutuneena kunnon ehtoolliselle. Se oli sen arvoista, oltiin sisällä miltei loppuun asti kunnes ilotulitukset huusivat meiän nimeä.  


Molempien kameroiden akut ovat finito, eikä sen käytetymmän laturia tunnu löytyvän mistään. Kaikkeni yritin ja olen palanut loppuun. Se toi omat haasteensa tälle kuvauskeikalle. 

2018/02/18

Tänään voi kaiken päättää, kunhan malttaa irti päästää



                   

Ystävänpäivä oli ja meni, ne pippalot ovat nyt historiaa tältä vuodelta ja olenkin jo nokka kohti hiihtolomaviikkoa ja muita kujeita. Eihän se kovinkaan hyvin mennyt siinä mielessä että olen hukannut matkakorttini jo kolmatta kertaa tänä vuonna. En aio hankkia uutta ennen ko saan apua tähän hajamielisyys -nimiseen sairauteen. Se ettei muista mitä kledjuja on pitänyt edellisenä päivänä ilman lunttilappuja, ei ole normaalia etenkään aikaista parikympin ikää elävältä.

Loisto-setlementti (ent. Kalliolan nuoret), johonka myös Tyttis kuuluu, järjesti kaikkien halukkaiden iloksi ystävänpäiväpirskeet. Lapsiperheitä hauskuutti taikuri siinä missä meitä musiikin ystäviä mm. Sitku, Bomstikidi ja Mercedes Bentso. Myös mie olin mukana järjestämässä pirskeitä, piirtelin omakuvia halukkaille. Tunnin aikana viisi, se oli jo jotain. Enempään ei ollutkaan sitten aikaa, piti hälyttää yhtä pariskoplaa varten pikku apulaisia.

Samana päivänä kuvasin myös My Day -videota, jota pääsette katsomaan alta!



2018/02/14

Tärkeintä ei ole määränpää, vaan matka






 
  
Tää on vaan yksi niistä tapahtumista, jonne oon "eksynyt" tässä kuussa. Osa niistä tulee vielä...

Kävin kirjoittamassa kuvaamassa Kustom Kulture -tapahtumassa. Siellä oli mukavasti väkeä, hienoja töitä ja autoja, kivannäköisiä kledjuja ja pehmoleluja sekä tarroja. Tänne todellakin aion ensi vuonna jälleen kerran mennä, paksumman rahapussin kanssa. Ilman tätä tapahtumaa ja komppiksia (Miipa, Riksu, Elida, Suvicita) tää päivä sisälsi lähinnä muutaman tunnin mittaisia yöunia, vastoinkäymisiä ja penkkiurheilua.

Pari vuotta sitten olisin vaan valittanut tunnemyrskyissäni sensuroimatta siitä että puhelimeni hajosi takaa tai siitä että elämäni on epäreilua siksi että jouduin odottamaan junaa peräti puoli tuntia. En tällaisena kaupunkilaislikkana ole vaan yksinkertaisesti tottunut sellaiseen. Ei siinä mitään, kotimatka meni aika kurjasti. Liikuin aikalailla sumussa, niin sumussa että edes 12 tunnin yöunetkaan eivät kokonaan auttaneet. Onneksi vielä saman illan aikana vointini alkoi parantua.

Hyvää ystävänpäivää vaan kaikille ihanille! Parhaimpien kanssa nähäänkin sitten talolla...