Rock On

2017/11/17

Ensimmäiset lumet






 
Ei noin hienoja ensilumia ole nähty viime vuonna. Tästäkin on jo melkein kuukausi ko nää tulivat. Oli niin paljon postauksia jonossa, mutta ei haittaa mitään. En haluaisi kyllä olla kuvaamassa päivän asuja 20 asteen pakkasissa, joten pitääkin kuvata kuvia valmiiksi. Ellei sitten halua värjötellä pakkasissa. Mikäs siinä, pakkasissa tulee välillä erittäin ihania kuvia. En vaan ole kuvannut ite, koska en todellakaan ole mikään pakkasukko.

Niin ko kaikki ehkä tietävätkin, niin nääkin ensilumet yhtä nopsaan ko tulivat. Seuraavalla viikolla nää lumet olivat muisto vain. Aavistin tän. Myös tukka on lyhentynyt näitten kuvien jälkeen. Moni muukin asia on muuttunut lokakuun vikasta perjantaista.

Talvi yllätti jälleen kerran raideliikenteen ja autoilijat. 
Mut yllätti lähinnä melankolisen musiikin ihanuus.

2017/11/14

Mä uskon joka ilta parempaan huomiseen


       

Syksy alkoi elokuisten synttäreiden myötä, syystalvi Valokarnevaalejen aikana. Ensilumikin kerkes tulemaan ennen Halloweenia. Suunnittelen jo loppuvuoden postauksia, koska ei-valokuvaushömppäpostaukset ovat työläitä. Syksy sujui jo paremmin ko kesä, joskin sieltä sun täältä löytyi hankaluuksia. Vaikka marraskuu on yleisesti se ns. angst-kuukausi, voin sanoa että tänä vuonna sitä se on vaan säällisesti.

En aio pitää 24 luukun mittaista joulukalenteria. Sen sijaan tänne tulee adventtikalenteri, joka tarkoittaa sitä, että joka adventtisunnuntai tänne tulee jotain poikkeavaa. Jos motia riittää, tänne tulee extra-ohjelmaa, mutta siihen en voi luvata mitään. Te, jotka seurasitte kahta edellistä joulukalenteria, tietävät kyllä miksi. 

2017/11/11

Vähillä unilla kunnon messukierroksilla




     
Puolitoista tuntia "nukkumista" oli takana, ko kipitin kohti Messukeskusta. Ootin siellä vaan jotain muutaman hetken ko oottamani seuralaiset tulivat vastaan. Katten ja kumppanit, joita nään nykyään tyyliin kerran vuodessa. 

"Tänkö näkönen meiän joulukalkkuna sitten on", kysyi mua n. 10-15 vuotta nuorempi tytsy. Olin vaan että "Jos ei kestä sitä, millaisia eläimiä syö, ni kannattaa olla sitten kasvissyöjä." Se on kyllä totta, naamasta karvattomat kalkkunat ovat aika rumia. Hän oppi uutta toivon mukaan. Niin opin miekin. Kokeilin nimittäin kalligrafiaa ekaa kertaa elämäni aikana. 

Kävin pitkästä aikaa ilmapuhalletussa lasten liukumäessä. On siinäkin kokemus, mun ukkovarvas kiittää. Vasta mökille palattuani alkoi väsyttämään. Nukuin pitkät päikkärit ja loppuillan söin herkuttelin sieltä ostetuilla metsämarjapoppareilla.

Mun messut on messuiltu, mutta jos te 40 ja risat lukijaa ei tiedä viikonloppusuunnitelmia, käykää jos eläin-, kädentaito- tai metsäjutut vaan kiinnostaa. Tai jos ne metsämarjapopparit sai veden kielelle...

2017/11/07

Virheistä pitäisi oppia eikä niitä pitäisi toistaa

Vaihteeksi taas syvällisempää, ko muuta asiaa ei ole. Ulkona ei ole lämmintä. Pysykää lämpiminä, jos ei muuten niin sen 90-luvun haalarin kaa! Tänään julkaisen kirjeen, joka on tarkoitettu pahasti hukassa olleelle Miretelle, joka ei pelastanut itseään aikuisiän kaaokselta.




Heippa snadimpi Mia. Mä tiiän ettei sulla ole keskittymiskykyä lukea tätä loppuun, mutta kirjoitanpa silti. Tiiän että heittäisit tämän luettuasi jotain kovaa päin seinään. Harrastan tätä vieläkin, ikävä kyllä.

Älä oikeesti nolaa itseäsi etenkään virkapukuisten edessä. Vaikka olisit kuinka mielipuoli, niin älä. Myönnä äidille, että sä tarviit apua. Myönnä, että olit jo silloin aivan hajalla. Oisit saanut kavereita sieltä kasvatuslaitoksesta, vaikka alussa oliskin vaikeaa. Oisit saanut apua, vaikka ohjaajat olisivat natseja. Ne tosin ovat natseja siinä missä rasistit.

Pidä piirustusharrastuksestasi kii, älä päästä siitä koskaan irti. Hyödynnä niitä hyviä taitoja. Älä kuitenkaan usko niihin väitteisiin, että Stadissa olisi ollut sen paskempaa ko silloisella paikkakunnallasi. Oisit keskittynyt enemmän piirtämiseen ko netissä trollailuun. Ties kuinka hyvä oisin tänään. Ja muuten, opeta mulle vietnamia. En osaa sitä enää.





Oli muuten hyvä että sait järkkärikameran vasta täytettyäsi 18 vuotta. Kovan työn kautta. Kiitos tämän mun kamera on vieläkin ehjä, vaikkakin kulunut. Seuraava tavoitteeni on uusi kittiobu. Oisit mennyt estämään kolme vuotta aikasemmin saman tien sen kyynisen uniikin lumihiutaleen, joka tuomitsi ko kiusaaja kiusattua koko luokan nähden. Oisit kuunnellut Kaissia, ko sanoi ettei some ole turvallinen paikka. Sillä se ei ole.

Oisit varmuuskopioinnut ne rippikuvat ja muut kovalevylle. Tai vaihtoehtoisesti et olisi lyönyt konettasi turpaan ko Timo Titityy vaimoaan kännipäissään.




  
Ja muuten: Et ole uniikki lumihiutale. Olet aikalailla samaa sarjaa ko sen ajan massateinit. Sillä erotuksella, että tyylissäsi oli aavistuksen verran 2000-luvun makua. Tosin vuosikymmenen vaihtumisesta oli vasta muutama vuosi, mutta silti. Hyppää parikymppisen Mireten (tai Mian, millä halajatkaan kutsua) tyyliin ennen ko meet sanomaan itteäsi uniikiksi lumihiutaleeksi. Tosin nykymeitsin tyylisiä löytyy myös massaa, mutta vähemmän.

Hienoa ettet värjännyt mustaksi etkä ottanut lävistyksiä. Se leikki ei kannata etenkään jos sulla on aistiyliherkkyyksiä.

2017/11/04

Nokat kohti hölmöä rakkautta ja Casablancaa


     
Tässä vihdoin ja viimein keikkakuvia SMG-stä, jotka siis "katkaisivat sähkönsä" valoja lukuunottamatta Valokarnevaaleissa noin pari viikkoa sitten. Mun viime viikko oli aika menorikas etenkin viikonlopun osalta joten mua ei ole kuulunut siksi täällä, mutta nyt oon palautumassa siihen samaan vanhaan rytmiin mihin ollaan totuttu. Tää keikka jää sitten viimeiseksi ennen uutta vuotta, jolloin otan vehkeet, lapaset ja talvihaalarit hyvän mielen kera kohti Uuden vuoden vastaanottoa. (Tai no, mistä sitä tietää vaikka vastaan tulisi sitä ennen joku kiva must see -keikka)

Muuten, kiitos Annuli keikkaseurasta!