Rock On

2015/10/11

Peto on päästetty sitten irti

Masentavaa nähdä tätä mun masennusvuodatusta uusimpana postauksena, joten tuon syysloman alun kunniaksi vähän parempaa matskua. Niin ko näätte, olen ihan hullaantunut valomaalauksiin.





Torstai oli osittain surupäivä, mutta Tyttöjen päivän etkot ja kotona popsitut mozzarellatikut pelastivat sen päivän. Tarjoilu oli Tyttöjen päivällä hyvää, ja etenkin se kollaasityöpaja, jonka Demi-lehti järjesti Tyttöjen talossa. Mutta onneksi kaverinikaan ei ollut TV-ohjelman kuvauksissa.




Perjantaipäivä oli aika... masentava, sanoisin. Onneksi kaverini soitti mulle ja pelasti mun iltapäiväni. Nähtiin sitten Forumissa ja näytin kuinka monta puhelua exä on yrittänyt pommittaa, tuloksetta. En mielelläni vaihda numeroa, vaan mä haluan poistaa sen puhelimesta mun numeron. Ei se kuitenkaan ulkoa toisten numeroita muista, hyvä jos omansa tietää. Kuitenkin mä ja mun kaverini sekä sen sydänystävä oltiin kolmiste iltamyöhään.





Lauantaina kävin Antti Tuiskun keikalla Lintsillä ja sen jälkeen jäin kuvaamaan lähimetsään. Mun kamerani kuvaa jostain ihmeen syystä varsin huonolaatuisia kuvia, vaikka järkkäreiden pitäisi tuottaa laadukkaita kuvia... en tiiä, miksi se tekee tällaista... pitäiskö mun ostaa se mikrokuituliina kameraa varten...? Mutta siis, en nähny omin silmin Anttia, mutta kuulin omin korvin ja näin kameran kautta. Lintsin lavat haistakoon paskan ko ne kääntyy ala- eikä ylämäkeen. 



Löysin tällaisen kuvan Siilitien metroaseman roskiksesta. Hyi. Tämä jos mikä saa kääntymään porukkaa vegaaniksi...


Syyslomaksi mulla ei ole varsinaisesti suunnitelmia, ainakaan alkuviikolle, mutta keskiviikkona meen Kuviskerhoon, perjantaina mun pitäisi nähdä luokkalaistani ja viikonloppuna meen kaverin synttäreille ja Valokarnevaaleille. No, ainakin on aikaa kalenterin tekemiselle ja lepäämiselle, sitähän mä tässä tarviinkin. Eikös vaan?


Loppuun vielä oma pärstä, vaikka valomaalauksetkin toki ihania ovat. Talviturkki on pistetty takasin päälle, koska lämpötilat ovat olleet viime päivinä sen verran alhaalla...

2015/10/03

Valon pisaroita ja ilkeitä asioita




Tämä viikko meni osaltani vähän niin ko penkin alle. Kamuja on aina kiva nähdä ja silleen, mutta kehoni sanoo taas vaihteeksi, ettei yksinkertaisesti jaksa. Lisäksi mun exä on pommittanut mua puheluilla vaikka olen monta kertaa painannut punaista nappia ja sanonut ettei kiinnosta vastata enää sen puheluihin.




Kaikki alkoi heti maanantaina superkuun kuvailujen myötä, koska siitä ei kertakaikkiaan tullut yhtään mitään. No, kokeillaan uudelleen vuonna 2033, toivottavasti silloin ei ole pilvistä. No, mä toin sitten kaverini Jopin kotiini loppuyöksi. Katottiin MTV:tä, juotiin pirtelöt ja kuunneltiin pirtelöjen jälkeen Green Daytä, Nirvanaa ja Sonataa, kunnes olikin jo meidän aika lähteä koululle. Siitä päivästä ei tullut yhtään mitään. Onneksi se haastattelu meni kuitenkin ihan OK, ja viikolla 43 tulen olemaan Puotilan ryhmäkodissa. Menin nukkumaan liian aikaisin, ja arvatkaa minkälainen soppa siitä syntyikään...





Seuraava päivä oli huonompi ko edellinen. Ei, ei ja vielä kerran ei kiitos sille päivälle.  Mut on potkittu ulos mun ryhmästä, koska siellä oli alakoululaisia, jotka saivat mut kiroamaan ja ajattelemaan kuolemaa. Ne huusivat niin kovaa ja aiheuttivat sellasta säpinää, että se paska "tulee pilaamaan loppuviikon"... niin ja, ohjaajakin, jonka kanssa olen aika hyvissä väleissä, on huomannut, etten ollut silloin oma itseni. Mä en todellakaan ollut. Halusin silloin vain kotiin, mutten uskaltanut siinä olotilassa mennä viime kesän kokemusten jälkeen.



Keskiviikko ja torstai sentään olivat parempia, molempina päivinä näin kavereita vapaa-ajalla. Keskiviikkona mun Valmentavan-kaverini Jemina tuli yllätykseni Kuvikseen. Kaikki kehuivat mun muotokuvaa. Omasta mielestäni se oli keskinkertainen. Kuviksen loputtua lähen Subway'lle ja pirtelölle ja siitä kotiin. Torstaina menin koulun jälkeen Jennille kylään ja niin ko hän sanoi omassa blogitekstissään, me otettiin valomaalauksia paluumatkalla. Mä kerron miksi; koska ulkona oli niin kylmä, ettei kertakaikkiaan jaksettu mennä ulos... koska ulkona satoi eikä siellä lämminkää ole ollut.




Perjantai meni osittain ko päin persettä, vaikka kavereiden näkeminen tavallaan vähän niinko pelasti päiväni. Alussa oltiin Jennin ja Jeltsun kanssa, ja sitten pikaisesti myös Sarden, Karon ja Sarden epäonneksi myös Lauran kanssa. Perjantaina otettiin kuvia sitten myös vähän enemmän. Kotona sitten aloin miettimään etten vaan jaksa olla kenenkään kanssa nyt viikonloppuna. Päätin, että tää viikonloppu menee täällä kotona loikoillessa, viimeistään menen ruokaostoksille tai pullojenpalautusreissulle...