Rock On

2015/11/26

Vähän niin ko varattomana Lintsillä olisi

Marraskuu on lopuillaan ja vuosi 2015 voiton puolella. Minä kirjoitan tätä tekstiä punaisessa outfitissa, ajatuksena uutta piirustusta aiheena mun mielenkiinnonkohteeni ja odotellessa arkeen paluuta. Sitä ko ei tule tapahtumaan vähään aikaan, sillä kuulin, ettei mulla ole asiaa Tyttiksen avoimeen koko loppuvuonna. Kuviksessa ja Kokkiksessa voin onneksi käydä.


Viime viikonloppu meni aika menorikkaasti. Kävin kaverini 20-vuotispäivillä ja seuraavana päivänä kuvasin Aleksin joulukatua. Mun piti mennä niihin avajaisiin, mutta lopulta tulin sitten puoli tuntia myöhässä Pajusen valonsytytyksestä. Mutta kuvaukset kestivät kaksi vaivaista tuntia ja tulin kotia sitten toinen käsine hukkuneena. Joulukatukuvat tulevat johonkin kalenteriluukkuun, en kerro vielä mihin. Enhän minä edes tiedä asiaa itekkään, vielä.

Alkuviikko meni aika hyvin, vaikka mukana onkin niitä rusinoita. Mä olin kaverini kanssa kuvaamassa kotini lähistöllä ja Itiksessä. Ulkona kuvattiin mun jo vakioksi tulleita valomaalauksia ja täysikuita. Itiksessä kuvasin materiaalia joulukalenteriin ja käytiin pirtelö-kaakaolla mun vakkarikahvilassa Ciao! Caffessa. Tiistaina käytiin pikaisesti vakkariravintolassani Burger Kingissä ja se olikin sitten muuten tylsän päiväni kohokohta.


Keskiviikko olikin tekemistä täynnä. Tein magneetteja Tyttiksellä ja kalenteria koulussa. Kalenterissani on suomenkielisten nimien lisäksi kuukausille koltankieliset vastineet, viikkoa ja päiviä en tilanpuutteen takia ole pystynyt laittaan ko yhdelle kielelle. Jos kiinnostaa saada tekemäni kalenterini PDF-muodossa, voi kysystä suoraan multa.

Tänään sain julkaistua vihdoin ja viimein mun koulussa tehtyä videota ja esittelen sen nyt teille. Lisäksi voitin joulukortti-ideallani jopa kolmosvuoden opiskelijat ja mun tekemä joulukortti tulee menemään monille kouluni yhteistyökumppaneille. Viikonlopuksi on luvassa jälleen kerran tekemistä, koska silloin mua kutsuu pikkujoulut kavereiden kanssa. Portfolioon on myös luvassa päivitystä, ko viimeksi sitä päivitettiin kesällä.

2015/11/14

Ei menny tää viikko oppikirjojen mukaan


Perjantai 13, marraskuu ja nelosella alkava viikko. Tietää mitä tapahtuu. Ikävää.
Mun elämä on ollut aikamoista selviytymistä tälläkin viikolla. En ala selittelee kaikille, mitä kaikkea ikävää mulle on tapahtunut, mutta vastoinkäymisiähän tässä on mulle sattunut, etenkin julkisissa kulkuvälineissä. Useimmiten se on tinalojen ihmisten aiheuttamaa skeidaa, jotka jäävät Sörkässä pois ja samoille kulmille ryypiskelemään.


Muuten tähtäimenä olisi hankkia ajokortti ja mennä ostamaan oman auton, mutta ko mulla on edelleen niitä esteitä enemmän ko syitä. Hyi, kaikki ketkä kulkevat metroissa ja keskustassa usein tietävät, millaisia piripäitä ja muita spurguja tällä Stadissa liikkuukaan. Monilla silmät seisoo, vaatteet ovat mitä ovat ja kama maistuu. Jännä kyllä niitä ei näy dösissä. (en tiiä noita 550 ja 560) Keskusta-alue on muutenkin aikamoista ghetto-aluetta jossain paikoissa. Muttei siitä sen enempää.



Mä kävin ekaa kertaa UFF:n Euron päivillä keskiviikkona Itiksessä. Heti löytyi värikäs huivi, fuksia takki, samanvärinen muki sekä Puma-laukku. Perjantaina löysin Manskun UFF:sta napillisen farkkuhameen, glitter-paidan, verkkaritakin sekä kelta-mustan että mustan glitterkuosisen huivin. 15 euroa kaikista näistä ostoksista, ei yhtään paha. Kahvilareissuihin kului vähintään yhtä paljon. Enää vaan pitää antaa kavereille heidän haluamansa ja lopulta myydä nää mun vanhat kledjuni.


Mutta miten, se selvittely on munlaiselle vähän haastavaa. Mutta siis asiaan, torstaina kävin Hapessa ja perjantaina olin koko päivän kavereiden kanssa. Ensiksi olin Jennin ja Jellun kanssa, sitten Jenni lähti chillailee muualle ja joukkoon liittyivät Angelina ja Viltsu. Kyllä, käytiin kahdessa eri UFF:ssa yhden päivän aikana neljän kimpassa. Kolmas oli Kampin UFF, joka ei tarjonnut mulle muuta ko rumia vaatteita ja kliseisiä kirjoja. Huoh, oikeesti.


Viikonlopusta tulee aika tavanomainen, kaukosäädimellä leikkimistä ja ruualla rakastelua. TV:stä tulee PUTOUS, Selviytyjät sekä Pirates of the Caribbean. Toivottavasti se perhanan Kuviskerho edes olisi ens viikolla, ja että saisin korvauskerran, edes sinne helmikuulle, jolloin olisi hiihtoloma. Ai niin, unohdin kertoa että mä löysin lehtiä Steissin roskiksesta. Eikä ole enää pitkä aika siihenkään, kunnes joulukalenteri käynnistyy.



2015/11/07

Tänään huoneeni mä sotkin, kun sua taas niin ikävöin


Marraskuu. Ehkäpä vuoden masentavin kuukausi on alkanut. Elämäni 19. kertaa ja lisää tulee. Marraskuussa porukka on niin masiksessa tai muuten vaan ärsyttäviä ja se kyllä näkyy, ainakin mun koulussa. Mun ärsyttävimmät luokkalaiset kieltäytyivät tehtävistä tai yrittivät tehdä sen sääntöjen vastaisesti. Suoriutukaa niistä koulutehtävistä edes jotenkuten sääntöjen mukaisesti, koska se tulee vaikuttamaan tulevaisuuteemme.


Tällä ja viime viikolla olen ajatellut menneitä. Ja menneillä tarkoitan niitä Valmentavan-aikoja, jotka olivat helvettiä. Edes ne, joidenka piti tukea mua, eivät tukeneet, vaan ne löysivät ko ihmeen kaupalla parempaa seuraa, ja mua on petetty just tällä tavalla tällä viikolla. Mun kaksi kaveria olivat tällä viikolla (etenkin loppuviikosta) ihan breakdown-pisteessä, eikä kyllä kovinkaan muukaan mun kaveriporukasta ole olleet parhaimmassa olotilassa. Voi kunpa koulussa (ja miksei myös työpaikoilla) olisi vapaaehtoinen päikkäritunti.


Kelasin just, että suurella osalla mun kavereista olisi anteeksipyyntö edessään, niin paljon petettyjä lupauksia on tullut tässä vuosien saatossa. Sairastumisille ja kivuliaille puolukkapäivillehän ei voi mitään, mutta melkein kaikille muille voi. Välillä kelaan, miksi edes istun tässä kirjoittamassa itsesäälistä. Miksen vaan voi olla tyytyväinen. Mut ko en oo tyytyväinen, kiitos kuuluu kahdelle mun luokkalaisille, joista toinen istuu vieläpä mun vieressäni ja toinen oli syy, miksi jouduin Valmentavalla kiusatuksi.


Mun piti tavata kavereita tällä viikolla, mutta kaikki tämä on mennyt pullojen kerjuuksi tai muuten vaan sluibailuksi kylillä tai Tyttiksellä. Kaiken kruunaa se, että mun pankkitilini on tällä hetkellä yhtä tyhjä ko pellot roinasta. Onneksi takanani ollut auttoi mua ja näin mä sain ruokaa, olinhan nälkäinen ko kerjäläinen. Mutta mun piti laittaa sitten muut suunnitelmani uusiksi. Kävin kuvaamassa kotini lähellä Roihupellossa kuviskerhon jälkeen, sinne ko tuli muutama päivä aikasemmin taideteoksia. Siitä sitten menin Lanternan pikareissun kautta kotia.



2015/11/03

Uusi sivu käännetty monilla tavoin




Vaikka otsikko ehkä olisi harhauttanut teitä, niin en - en ole aloittanut uutta blogia. Ulkoasu on mennyt kyllä uusiksi. Hyvästi varjoiset kuvien reunat ja viallinen biljardisomesössötys, ja tervetuloa uuden värinen ja -tyylinen Mireten maailma.




Kävin kaverini kanssa keskustassa kuvaamassa monilla eri tavoin. Hänen blogi vasta kokikin muodonmuutoksen, tosin osittain vahingossa. Samainen tyyppilö teki mulle ulkoasun toissapäivänä, koska mä en ite ole saanut bugien takia muokatuksi ulkoasua ja näin kävi, että luovutin. Onneksi, sillä toi ulkoasu on poistanut suurimman ongelmani tässä blogissa; kuvissa olleet varjostukset. Spä'sseb*, Jenni!




Lisäksi kuvat tulevat olemaan jatkossa 800 px leveät. Pidän iloiksenne myös näitä vanhoja postauksia, mutta jatkossa noi kuvat eivät tule olemaan niin pieniä, ko mitä edelliseen postaukseen mennessä olleet kuvat. Kuvat tulevat olemaan jatkossa myös mahdollisimman neutraaleja ja vintage-tyylisiä.




Olen aika tyytyväinen myös siihen, että voin laittaa nyt myös niitä pystykuviakin, ilman että kuvista tulee muuten snadimmat, kiitos Bloggerin tinalojen säätöksien. Kuha pistää leveyden samaksi ko muissakin kuvissa. Mutta nyt muihin kuulumisiin...




Olin viime viikolla tapaamassa pitkästä aikaa kavereitani Sardea ja Karoa. Sitten olin Kuviskerhossa tavalliseen tapaan ja sen jälkeen vein kaverini Itikseen tunniksi. Siellä puhuttiin viimevuotisesta ja mä tunsin itseni hirviöksi, koska hän ei silloin ole puolustanut mua. Kohta lisää, mutta näin perjantaina mun kaveriani Jeltsua Lepuskissa. 




Keskiviikkona siis puhuttiin mun kaverini kanssa aika rankkojakin juttuja. Tajusin, että aikani valmentavalla oli helvettiä ja kasvamista siitä väkivaltaisesta ja kuoreenvetäytyneestä Miretestä muuten vaan tunneherkäksi ja kaveririippuvaiseksi Mireteksi. Tajusin vihdoin ja viimein, että mua todella on kiusattu valmentavalla. Ja tajusin myös sen, että yksinäisyyteni oli syynä siihen, että olin sellanen ko olin.

*Kiitos koltan kielellä