Rock On

2015/12/31

Vuosi 2015 paketissa

Enää ei ole päivääkään tätä vuotta 2015, ja sitten taas täytyy raapustaa taideteoksiini uusi vuosiluku ja muistella, että nyt ei ole vuosi 2015... vaan 2016. *nauraa*


Vuosi alkoi ikävästi, koska puhelimestani loppui akku ja avaimet kotia. Kotona oli taistelua ahtauden kanssa, ulkona ei ollut lumesta tietoakaan ja olin kaikki mahdolliset illat ulkona. Keräilin hirveästi pulloja lähes joka perjantai ja keskiviikkonakin menin vähäksi aikaa pullojenkeruureissulle tai sitten tein projekteja Forumin Ciao! Caffessa. En bloggailut paljoa näiden pullojenkeräilyreissujen takia. Helmikuussa melkein unohdin koko Bloggerin.

Sain tammikuussa järkkärin (en puhu vartijoista, vaan kamerasta) viime vuoden syksyllä kerätyistä pulloista saaduilla rahoilla. Tammikuussa kävin jalat hytisten LUX-tapahtumassa, helmikuussa kävin koulun kanssa Talma Ski Centerissä ja  kävin hiihtolomalla sekä Kiinalaisen uuden vuoden tapahtumassa että Reaktorissa.


Aloin saamaan kavereita koulussa, finally. Kotona oli samanlaista ahtauden fiilistä ko alkuvuodesta. Keräilin pulloja, mutta myös aloin olemaan kavereiden kanssa. En bloggaillut hirveästi vielä tuolloinkaan, vaikka mä silloin tsemppasinkin jonkun verran. Mun piti käydä kahdessa eri konsertissa, mutta siitä toisesta tulikin vain kävelylenkki Pasilasta Steissille. Sain koulupaikan sieltä, mistä halusinkin.

Vappuaattona kävin Tyttöjen Talon vappupirskeissä ja keräilemässä kuuden pussin edestä pelkästään Tuomiokirkon portailta. Vappu itse oli aika paska. Helatorstaina kävin Hanami-tapahtumassa ja kesäkuussa taas Helsinki-päivän konsertissa. Olin kesäkuun alussa Planin järjestämällä videotyöpajalla ja Lapinlahden Lumput-projektissa mukana. Juhannuksen vietin himassa tavalliseen tapaan, keräsin kieloja ja sain naamaan hyttysen piston.

Ai niin, ja kävinhän minä toukokuussa myös Naisten Kympissä kävelemässä - mua ko ette juoksemaan saa ja halusin yhden tavoitteen täytettyä...


Kesälomanloppu meni lähinnä pulloja kerätessä, TV:tä katsellessa, kuvailessa ja muuten vaan nyhjöttämässä. Konsertteja olen kolunnut yhdesti ja lopun ajan lähinnä himassa nyhjöhtellyt. Etenkin heinäkuu oli paska, koska silloin ei ollut juurikaan edes lämmin - enkä nähnyt silloin juuri kavereita edes. Onneksi elokuu oli parempi kuukausi, olihan se lämpimämpi. Elokuussa kävin monta kertaa iltauinneilla ja pari päivää ennen päiviäni päätin uintikauteni.

Heinäkuussa kävin Grillimaisterin ilmaiskonsertissa, elokuussa kävin koulun kanssa Sääksjärvellä sekä Hietsussa, vapaa-ajalla Taiteiden Yössä ja syyskuussa tutustuin moniin uusiin ihmisiin. Syyskuussa kävin elämäni ensimmäisissä rapujuhlissa.


Selviytymistä, etenkin lokakuu ja marraskuu olivat helvettiä. Tapailin kyllä jonkun verran kavereita, mutta jonkun verran vähemmän ko esim. elokuussa. Myös Tyttöjen talo päätti laittaa mulle väliaikaisen rajoituksen marraskuussa, koska mun pitäisi olla kuulemma enemmän kotona. Mitä helvettiä sanon minä... mutta onneksi aina voin turvautua pariin kaveriini, jotka kuuntelevat miltei aina. Pullojenkeräilykin on vähentynyt merkittävästi, kiitos nimeltämainitsemattomat lellikit.

Mutta kaikesta huolimatta olen käynyt aika monessa tapahtumassa. Lokakuussa olen käynyt Lintsillä Valokarnevaaleissa kaksi kertaa ja joulukuussa taasen Heurekan Tieteiden Yössä. Ekaksi taidetta, sitten tiedettä... niin ko yks hyvä tutkijaksi opiskeleva tuttuni tuppaa sanomaan ko kysytään "mitä harrastat"...

Minä ja uusi ohjaajahahmoni Reka toivotamme yhdessä
Hyvää uutta vuotta 2016!




2015/12/26

Katoamaan tätä häpeää en saa

Joululomalle on päästy, mutta katastrofi jäi. Siivottukin on jonkun verran, mutta mielensotku jäi selvittämättä. Mutsi tuli aattona, mutta faija istui vaan koneella vaan oli himassa siivoamassa (vihdoinkin) "valmiina" kaaosta odottamassa...



Viime viikonloppu oli aika kaveripainotteinen. Värjäsin viime viikolla hiukseni myös vihreäksi tälleen joulun kunniaksi ja jouluhössötyksiltä vältyin niin paljon, että vältyin myös tarvittavilta lahjoilta valitettavasti. Onneksi toinen kaverini pelasti mut lahjattomuudelta. 





Tämä viikko ei ollut todellakaan mikään paras jouluviikko. Joka paikassa mainostetaan sitä kuinka iloinen juhla joulu onkaan. Meillä ongelmilta ei todellakaan vältytty. Kuusi kaatui monta kertaa ja porukoilta ei herunut lahjan lahjaa. Mummini ei vieläkään ole parantunut räkätaudilta, joten mummolareissua ei ole tiedossa.




...ja sitäpaitsi mun kaverini feidasi mut. Epäilen ettei se feidaajakaverini halua enää tavata mua. TV-tarjonta pelasti mut kaikelta paskalta ja toivottavasti uusi vuosi pelastaa mut helvetiltä. 

En usko ihmeisiin, mutta aina voi toivoa parasta.

2015/12/24

Luukku 24

Halipa tsuipaa ja nyt on vikan luukun aika! Tänään kerron pienimuotoisen kuvatarinan avulla joulutoivotukseni, jottei tää vaan yhden kuvan mittaiseksi jää.


Ja kuvien krediitit (korttikuvaa lukuunottamatta) menevät vakkarikuvaajalleni Jopille. :)

2015/12/23

Luukku 23: Missä ja miten aion viettää joulun?

Heippa, ennen ko viimeisen luukun myötä toivotan teille hyvät joulut, niin kerron tulevan aattoni suunnitelmat niin tarkkaan ko pystyn.



1. Vietän jouluni Roihikassa
Useiden esteiden takia emme vietetä joulua tänäkään vuonna mummolassa. Ja jos huonosti käy, en nää mummoani ko vasta ensi vuonna. Hyvä puoli tässä on se, ettei mun tartte lähteä roudaamaan itseäni. #laiskuus_on_se_mun_juttu

2. Aion relata ja iloita koko joulun
TV päälle ja baanalle. Lumiukko sekä Joulupukki ja noitarumpu ovat pakollisia katsottavia. Mitään harrasta en todellakaan aio kattoa. Muutenkin tää suomalainen joulu on suoraansanottuna liian harras ja surumielinen. 

3. Vietän uskonnottoman ja kirkottoman joulun...
...joka tarkoittaa sitä, että hautausmailla ja joulukirkossa käynti jää meiän perheeltä väliin. Kaikki mun sukulaisten haudat ovat joko Kroatiassa tai sitten ~500 km päässä Peräseinäjoella. Kävin joulukirkossa viimeksi yläasteen pakottomana ysiluokalla. Ei haittaa näemmä yhtään...!

4. Syön vaikka pizzaa, jos siltä sillä hetkellä tuntuu
Monet jouluruoat ovat epämiellyttävän makuista skeidaa, niin ko huomasitte kolmen päivän takaisesta luukusta. Syököön porukat keskenään niitä junttilootia sun muita epämiellyttäviä rosolleja ja muita laatikoita, mä vedän kaksin käsin sitä pizzaa. Omnomnomsk!


2015/12/22

Luukku 22: Onnistuneet ei-julkaistut kuvat

Tänään julkaisen kuvia, joita en ole saanut aikaseksi julkaista, vaikka olisinkin halunnut niitä tässä blogissa julkaistavan aikasemmin. Tässä niitä tulee!

Yksi niistä valomaalauksista mitä olen ottanut koulussa, eli tän kuvan ottamisesta ei ole ko noin kuukausi. Ihmettelen itsekin miksen julkaissut tätä ko vasta nyt. Ilmeisesti en silloin ollut tyytyväinen tähän kuvaan, vaikka tää kuva on mun mielestä aika upea...


Tämä kuva on otettu puolivahingossa Kiinalaisessa uuden vuoden juhlinnassa. Toisaalta hyväkin juttu että tää julkaistiin näin joulun alla, punainen ko on.


Tää kuva olisi ollut hyvä aikanaan esim. esittelykuvaksi, mutta mä en tietenkään tyhmänä tajunnut silloin ko. asiaa. Onneksi näitä hyviä otoksia voi laittaa tb-kuvina tällaisiin postauksiin.


Tää kuva on julkaistu aiemmin kyllä Instagramissa, mutta ei täällä blogissa. Vastaus on selkeä ko mikä, tää kuva on otettu helmikuussa ja mä en ole postannut helmikuussa tänne kertaakaan. Ja syykin on; ei ollut inspistä postailla. 


Tää kuva oli yksi vaihtoehto valintaprosessissa, mutta päätin laittaa tän kuvan sijaan toisen samantyyppisen. Mikäs siinä, molemmat ovat hyviä kuvia, mutta tää kuva hävisi mittelön.


Näitä Sääksjärvi-kuvia tuli mun filmiin kymmeniä, ellei jopa satoja. Mun oli pakko karsia suurin osa pois valintaprosessin aikana ja tää kuva oli yksi niistä.


Tätä ei uunituoreena julkaistu sen takia, että tän kuvan ottopäivälle osui myös rapujuhlat, joista otin paljon kuvia ja ne veivät sitten paljon palstatilaa siitä postauksesta.


Tavallaan on helpotus, että luukkuja on jäljellä enää tän jälkeen 2+1, jonka jälkeen voi vaan rennosti palata arkitahtiin.

2015/12/21

Luukku 21: Lisää kulissien takaa

Hei, tänään ei voi laulaa enää edes Kolme yötä jouluun on, koska nyt on vain enää kaksi yötä jouluun. Muttei siihen sen enempää, sillä tänään näytän lisää epäonnistuneita kuvia selityksineen.

Edellisestä Kulissien takana -postauksesta poiketen, kaikki kuvat ovat otettu nykyisellä kamerallani.


Muuten tää kuva olisi täydellinen otos, mutta tässä on väärä valotusaika ja tän takia tää kuva paloi pahasti puhki. Kaiken kruunaa se että pistin tän vielä ihan pokkana mustavalkoisen version tästä tähän postaukseen.
Kuva otettu läheltä Steissiä.



Tää kuva tärähti aika pahasti, niin pääkohteeltaan ko taustaltaan. Kaiken kruunaa se, että päähenkilö katkeaa polvien kohdalta. Lisäksi tarkennus on tässä mennyt ihan päin persettä. 
Kuva otettu Kiinalaisen uudenvuoden juhlista.


Tässä on mennyt valotusaika ihan päin persettä. Nyt tässä kuvassa kiinnittyy huomio vain noihin kerrostaloihin, ei auringonnousuun kesäkuisena aamuyönä. 
Kuva otettu kotona Roihikassa.


Oikea fiasko. Tarkennus, valotusaika ja kameran asento; kaikki mennyt huonosti tässä kuvassa. Tätä kuvaa ei voi millään pelastaa. Roskiin vaan, ei jää ikävä. 
Kuva otettu Lapinlahden puistossa.


Väärä valotusaika eikä kuvanottoasentokaan mikään paras ole ollut.
Kuva otettu Nurmijärvellä, matkalla koulun yhteiseen ulkoilupäivään Sääksjärvelle.

2015/12/19

Luukku 19: Nyt meni pipariksi

Terveppä terve, tänpäiväinen luukku on omistettu pipareille kuvineen ja faktoineen.


Piparitaikina on parempaa ko valmiit piparit. Taikinaa kannattaisi syödä kuitenkin kohtuudella, ihan niinko muitakin herkkuja, ellei halua saada laksatiivisia jälkioireita.

Pipareita on ainakin kahden eri värisiä, vaaleita ja tummia. Ite suosin tummia, koska ne eivät ole niin makeita ko vaaleat. Kuka muuten edes tykkää valkoisista sokeripipareista, ainakaan enempää ko niistä aromirikkaista ruskeista?


Kaupan pipareissa ei ole käytetty yhtään mielikuvitusta, kaikki ovat samanmuotoisia paskiaisia eikä ne ees maistu hyviltä. Mutta mitäpä ei tehtäisi uusavuttomien laiskiaisten eteen?

Pipareissa käytetyt koristeet sekä tahnat ovat 100% sokeria ja väriaineita.


Ensimmäiset leivonnaiset, mitä olen tehnyt, ovat olleet pipareita.

Mielelläni upotan pipareita glögiin tai tsaikkaan.


Huomenna jatketaan ruokateemalla :)

2015/12/18

Luukku 18: Joululomasuunnitelmia

Nyt ko just joululomalle pääsen niin kerron vähän suunnitelmia mitä aion tehdä joululoman aikana.

1. Siivota parveke pulloista ja ostaa niistä saaduilla tienesteillä uusi puhelin
Mulla ei ole tällä hetkellä puhelinta, joka vituttaa tällä hetkellä aivan suunnattomasti. En pysty tapaamaan kavereitani puhelinpuutokseni takia.

2. Levätä
Sitä mä kaipaan kaikista eniten, heti puhelimen jälkeen. Aion katsoa koko jouluaatto TV:tä ja sen ohjessa nukkua ja somettaa.

3. Olla kavereiden kanssa
Tietenkin. Tällä hetkellä olisi tavoitteena nähdä yhtä kaveriani pitkästä aikaa.

4. Senaatintorille uutta vuotta viettämään
Ellei se mene sitten täysin kaverini kanssa hössöttelyksi. Haluaisin olla siellä tänäkin vuonna.


2015/12/16

Luukku 16: Ihanan hirveä kotini

Sinne pääsee kolmella eri dösällä, enemmälläkin jos vaan viitsii kyllä enemmän ko sen 5 min... se on oranssi 60-luvulla rakennettu ja myöhemmin kunnostettu kerrostalo suht rauhallisella alueella. Lapsiperheitä ei meiän rapussa juurikaan asu, alakerrassa kylläkin mummoja. Mä olen rappuni nuorin ja äänekkäin asukas. Tervetuloa!


Meiän yksikköön kuuluu vittupäätä, minä ja iskä. Me tapellaan asiasta ko asiasta, tavaroita on miljoonasti heitelty ja olen karannut mitä tyhmimmissä asuissa vaikkapa keskellä yötä. Iskä häiritsee mua miltei jatkuvasti, rakastelee mua ruualla ja haluaisi että mä sietäisin tätä paskaa mätääntyvien ruokien ja liikojen roskien keskellä. Haluaa kiusata mua niin ko mun kanssa ala-asteella samalla luokalla olleet pojat.


Jos unelmani olisi toteutunut, olisin muuttanut jo aikoja sitten pois. Jo lapsena lastenkotiin, mut olisi kasvatettu kunnon kansalaiseksi. Mutta ei... mä tässä vielä olen hätää kärsimässä. Mulla on liikaa ikää hakeutua enää mihinkään nuorisokotiin. Mä vuodatin aivan helvetisti kyyneleitä ko olin lokakuussa kertomassa Demin foorumille kirjoittamassa arvosanoja vanhempieni kotikasvatuksesta. 


Annoin molemmille 6 (1-10-asteikolla). Melkein oli, etten nelosta antanut. Iskä siivos viimeksi silloin ko olin asumisharjoittelussa about 2 kuukautta sitten. Siitä lähtien se on vaan sotkenut mun kiusakseni. Ilmeisesti haluaa että mulle ei tule elämää, että mä kuolisin nuorena. Äitinikin näkee mua vain riippakivenä. Epäilen että pitäisivät musta enemmän, jos mulla ei olisi AD/HD:tä eikä Aspergeria.


Mä en halua asua täällä enää. En halua sairastua enkä haluaisi pitää kaverielämääni vain Steissi-Forum-Myrtsi-Lepuski-akselilla. Haluaisin kaiken lisäksi yksityisyyttä. Ja jos meinaan tulevissa postauksissa valittaa, niin tässä on suurin syy.

Huomiseen paremmissa merkeissä. Mun puhelin on btw paskana, joten älkää ihmetelkö jos mä en vastaa...

2015/12/12

Luukku 12: Edellisvuosien jouluni

Terve vaan kalenterin selaajat! 
Tänään kerron mitä kaikkea mun jouluihin on vuosien varrelta kuulunut. 


Mun ekat jouluni ovat olleet aika erilaisia. Tässä vaan esimerkki, näissä kuvissa vietin elämäni kolmatta joulua. Koska asuin aina vuoteen 2004 ulkomailla, niin sukulaisia en tätä vuotta nähnyt. Tässä olin Suomi-Seuran järjestämissä joulujuhlissa. Olin omissa maailmoissani jo silloin.

Uskoin joulupukkiin muuten 12-vuotiaaksi asti, mutta silti saatan selittää vieläkin siihen tyyliin, että uskoisin siihen vieläkin ~ eskapisti ko olen.


Vietin kaikki jouluaattoni aina vuodesta 2004 vuoteen 2014 mummolassa. Yhtenä jouluna mulle tarjottiin toiveestani lättyjä, ko taas monina muina makaronilaatikkoa tai riisipuuroa. Mieluummin makaronilaatikkoa ko junttilooraa, josta en miltei koskaan pitänyt. Porukat söivät mummoni ja sen miesystävän kanssa sillä aikaa laatikoita, iskä myös lohta ja joulukinkkua. Vuonna 2004 meillä "kävi" myös joulupukki, muina vuosina tonttu nimeltä iskä toi meille kaikki lahjat.


Eka puolisko joulukalenterista on nyt tehty ja huomenna avataan toisen puoliskon eka luukku! :)