Rock On

2016/09/30

Kaikella on jonkunlainen loppu

VAROITUS: Tämä postaus tulee sisältämään kuvia, jotka eivät sovellu perheen herkimmille.













Tää viikko on ollut tähän mennessä suht rauhallinen pitkästä aikaa. En ala selostamaan siitä sen enempää, perus nukupommiinpäiviä, omanelämänsätiskijaanaelämää ja hölökohtaisia juttuja, jotka eivät tänne musajuttuja lukuunottamatta tosiaankaan kuulu.

Koin tarpeelliseksi lisätä nää kuvat samaan postaukseen, koska kävin viime viikonloppuna Roihikassa pitkästä aikaa med mun iskä ja huomasin mun entisissä hoodseissani paljon muutoksia. Pari korttelia sieltä päätyy purettavaksi Martinkeskuksen tapaan, josta ekat kolme kuvaa onkin otettu. Surullista sinäänsä, että niiden kohtalo on mikä on. Toisaalta lapsuuteni leikkipuistotkin ovat pistetty uuteen kuosiin sen jälkeen, ko mie olen iältäni kasvanut jo niiden mestojen ohi. Ajat muuttuu, mie muutun, samoiten mestat... ja mun tehtävänä on hyväksyä se. 

Ensi viikosta tulee aika menorikas. Maanantaina Tyttistä, tiistaina Korkeasaarta med Miipa, torstaina Tyttistä (jos on aikaa) ja perjantaina yksityistilaisuuteen Lintsille... Jonakin päivänä mun nimeltämainitsemattoman kaverinkin pitäis tulla meille hakemaan vihdoin ja viimein sen piirustuksensa pois, sillä niiden paikka ei ole täällä, vaan hänen mökillä. 

2016/09/28

Martinkeskuksen jäähyväiset





Olihan se ihan kiva tapahtuma. Sir Elwood Duo oli tosi jees ja saihan mun musakirjastokin pari uutta biisiä; Tuulen pojan ja Luulosairaan. Tosin jälkimmäinen oli Wigwamin kappale, toinen taas oli Sir Elwoodien tuotantoa. Muita en jäänyt katsomaan. Olisin voinut tietty olla pidempäänkin, jos en olisi ollut paikan päällä karmeassa päänsäryssä, flunssaisena, kameran muistikortti täytettynä ja kännykän akku tyhjennettynä. Mutta nyt vuodatukset sikseen, sillä jätän teidät nyt kattomaan keikkataltiointia, ja halutessanne voitte käydä kattomassa mun muitakin videoita. 


P.S. Katutaidetta Martinkeskuksesta pääsette ihailemaan viimeistään ensi viikolla!

2016/09/26

Minä ja mun lapseni



Heissan, tänään kerron teille lapsistani eli kameroista vähintäänkin lyhyesti, mitä mulla on ollut vuosien varrella. Mulla on ollut nykyisen lapsen lisäksi 3 Canonin pokkaria, halppis vedenkestäväkamera sekä 1 Olympuksen pokkari ja puolijärkkäri mun nimissä. Loput kamerat, kuten Lumix, olivat mun faijan - tai sitten ne olivat kännykkäkameroita. Kerron tarkemmin niistä, jotka ovat vielä hengissä. Niitä on nykyisen lisäksi yksi. 

"Kuolleista"  / hukkuneista kameroista: Sain joululahjaksi vuonna 2008 ensimmäisen kamerani. Se hukkui viikko ennen 13-vuotispäiviäni... sitten sen pikkusisko tuli mulle vuonna 2010, mutta se koki karun kohtalon muutamia päiviä ennen Kroatian-reissua. Sen jälkeen mä sain äidiltä Olympuksen pokkarin, kuvia siitä kamerasta mm. tässä postauksessa - sitten seki päätti elämänsä, tällä hetkellä Märkiön leirikeskuksessa. Mutta nyt kameraan, jonka sain rippilahjaksi...

...joka siis oli Olympuksen lelujärkkäri. Havittelin järkkäriä jo silloin, mutta faija ei suostunut auttamaan hankkimaan mulle sellaista. Ja koska mä olisin muuten tuhlannut rahani vaatteisiin, niin päätin ostaa sellasen "leikkikaverin", joka nykyään sinnittelee viimeisiään mutta on kuitenkin vielä hengissä. Takaluukku on jesarin varassa, mutta on muuten kunnossa. Haenkin joku päivä rautakaupasta teippiä juuri tota pölvästiä varten, että voin käyttää sitä vielä vuosien päästä. 







...koska mä rakastan noita efektejä mitä tää mun esikoiseni sisältää. Kalansilmä, punk-efekti, neulansilmä... mutta ehdoton suosikkini on heijastus! Tää oli eka oma kamera, jolla valokuvasin muutakin ko niitä kukkapenkkikukkasia ja selfieitä. Ensimmäisen kerran hän pääsi ahkeraan käyttöön Vuosaaressa, mutta ekat julkaistut kuvat siitä reissusta ovat vuoden 2012 lomareissulta. Siitä lomasta yleisesti tässä, kujakissaspesiaali taas tässä.




Tässä hyviä esimerkkejä Heijastus-efektillä. Kaikista kuvista olen muokannut vain sen verran, miten mä useimmitenkin muokkaan. Eli hienosäätöä ja mahdollisesti rajaamista. Siitäkin teen oman postauksen joskus, mutta en tänään enkä varmaan lähipäivinäkään...

Nykyinen kaunokainen on hankittu ahkeran pullojenmetsästysten palkintona. Ensimmäinen postaus nykysen kameran kuvilla pääsee tästä linkistä. Sen hankkiminen oli vuoden 2015 kohokohta samalla tavalla, ko tän vuoden kohokohta taas on oma pieni pahvilaatikko. Nykyistä kannan mukana miltei aina, samaan aikaan ko tää rippilahjakamerani on lähinnä kodin hupivarusteena ja varakamerani samoin, jonka kävin hankkimassa aikoinaan vuoden 2015 Helsinki-päivää varten.

2016/09/24

Nyt ainakin on tullut shoppailtua






Nonii. Tää viikko on mennyt suht sekavasti. Alkuviikosta en ole mennyt kouluun. Maanantai meni mitenkä maanantait yleensä meneekin, tällä kertaa huonosti. Ja syy löytyy pään sisältä ja varpaista. En halunnut nolata itseäni enkä valittaa päänsärystä tunkkaisessa videoluokassa, joten tiistainakin jäin kotia. Olin tyytyväinen että sain rahdattua itseni pois kotoa, sillä saman päivän aikana näin Sartsan pitkästä aikaa. Visiitti tosin oli pikainen, sillä olimme molemmat armottoman väsyneitä. 




Kotiintulon jälkeen olenkin nukkunut yli tunnin päikkäreitä. Miten osaankin olla todella väsynyt, vaikka nukun tietääkseni yöni hyvin. No, ehkä mun pitäis ostaa itelle litroittain Kokista, koska mikään muu ei tunnu pitävän mua hereillä... se sotkettuna Fantaan onkin sitten vielä parempi yhdistelmä. Harmi ko sitä Mezzo Mixiä ei enää saa kaupoista, mutta onneksi sen voi tehdä ite. Menin keskiviikkona kouluun, ja ensimmäinen etappini koulutehtävästäni on vihdoin ja viimein pistetty pulkkaan.





Keskiviikon olinkin jo harvinaisen pirteä - en nukkunut päikkäreitä ja silti olin pirteä ko pukki vielä illalla. Samoin olin torstaina. Torstai oli osaltani shoppailupäivä, ostin itelleni 6 t-paitaa, 2 kuppia ja kumisaappaat. Viimeksi mainituille tulee käyttöä etenkin sitten ko marraskuu ja masentavat sadekelit koittavat... joo en odota niitä kelejä innolla. Enää puuttuisi multa toinen lipasto, pikkuhylly keittiöön, parvisänky, niittikengät, kamerajalusta ja toppahaalari. Tosin parvisängyn hankkimisessa tarviinkin sitten jo porukoiden apua... samalla tosin voisi luopua niistä turhakkeista, mihin koskin viimeksi kuukausia, ellei jopa vuosia sitten. Osa tavaroista menee Roihikaan, osa taas kierrätykseen. Niin ja viikonloppu meneekin sitten sairasvuoteella taas vaihteeksi...

Pitkästä aikaa tälläinen viikkokatsaus, miltä kuulostaa?
(ja mikä parasta, kuvat sopi ko sopikin mainiosti toisiinsa)

2016/09/21

Donitsivuoressa


Ah, kuinka rakastankaan ruskaa. (ja villiomenoita)






Aina lehtien sivuilta, edestä ja takaa // 
loistaa pari oman tien kulkijaa









...jotka sitä todellakin ovat.
Kiitos Miipa mun omakuvista