Rock On

2017/04/26

Kaipaan näitä maisemia


    
Kahden yön mittainen Ruotsin-loma sen ko lähenee, ja mie niin epäilen että nälkä sen ko tulee kasvamaan syödessä. Kesälle ollaan Miipan ja Suvicitan kanssa kaavailtu lomaa Tallinnaan, en tiiä vielä milloin. Mutta Kroatiaan en tule tänäkään vuonna pääsemään, toivon mukaan nyt edes pääsisin Ruotsin lisäksi Tallinnaan.
Ja mahdollisesti Pohjanmaalle. Mutta olen tyytyväinen että pääsen Uuttamaata kauemmaksi edes vähäksi aikaa. 

                 Näihin on hyvä päättää.
Ykkösosaan pääset tästä.

2017/04/18

Luonnon oma lintutarha




 
Niin ko edellisessä postauksessa vihjasin, kävin kuvaamassa lintuja. Törmäsin lintujen ohella myös leskenlehteen, routakukkaan, kirsikukkaan - millä sie halajatkaan kutsua, ekaa kertaa tänä vuonna. Monta takatalvea on tähänkin vuoteen mahtunut, mutta sieltä se kevät tulla tupsahti vihdoinkin. Mua huvitti tässä lintujenkuvailussa eniten se, että mie olin yhdessä kohtaa aivan lokkejen keskellä siinä samassa ko yks muikkeli syötti joutseneille leipää. Niin ko ehkä arvaatkin, suurin osa leivänmuruista meni niille lokeille.

Sitten koko reissun kruunasi se ko toinen joutsenista sanoi mulle että "murr...." ja kääntyivät pois. Menin liian lähelle, mutta onneksi eivät sentään kimppuun ole käyneet. Mun tavoitteena oli saada kuvia pullasorsista, mutta sain lopulta niiden lisäksi kuvia mm. naurulokeista, valkopaskahanheista, joutsenista ja talitinteista.
 

2017/04/15

Pitkäperjantai Talvipuutarhassa


     
Eka kuvasin lintuja, niistä lisää ens viikolla. Ko selvisi ettei kummallakaan osapuolella ole varaa American Car Show -messuille, päätin mennä kuvausretkelle. Kävelin valehtelematta ainakin kolme kilometriä Steissistä Hesperian puiston kautta Talvipuutarhaan. Tavallaan hyväkin juttu, että päätepysäkkini oli Talvipuutarha sen Hakaniemen sijaan, sillä törmäsin Miipaan siellä. Ja mikä parasta, Talvipuutarha on maksuton toisin ko ne automessut. Onni onnettomuudessa.






       
Kotini ulko-ovien luona on kevätliljoja, mutta niin oli myös Talvipuutarhassa. Mun synnyinmaassani, joka sijaitsee eteläisellä pallonpuoliskolla, kevätliljat tulevat mun synttäreiden aikaan. Samaan aikaan ko täällä lehdet alkaa niin sanotusti kuolemaan. Nyt ko ajattelee, kevätliljat sopivat paremmin pääsiäiseen ko syyskuun alkuun.

2017/04/09

Haluun palan rauhaa



Pääni sisällä riivaa vaihteeksi taas kaikenlaista. Metrot ovat ajasta riippumatta täynnä. Ja sitten on minä, jonka pitäisi lähteä moikkaamaan kavereita. Pääni tuntuu räjähtävän sen ihmiskeiton keskellä. Miks mennä Stockalle asti, ko jo pääni sisällä on hullut päivät? Ennen ko tutustuin Mirumaruun ja Miipaan, mie vietin viikonloput aina kotona kaverina tietsikka - viimeistään kävin ruokaostoksilla. Nyt ko ajattelee, niin yksi ns. sapattipäivä viikossa tekisi nytkin gutaa.

Ens viikolla on pääsiäinen. Rauhassa en saa kokonaan olla silloinkaan, toisena pääsiäispäivänä menen mummolaan. Haluaisin kuvata siellä päässä, mutta ne maisemat tuovat liian paljon ikäviä muistoja niin lapsuudesta ko nuoruudesta. Joten jätän ne hommat tälläkin kertaa väliin. Onneksi on pitkäperjantai, jonka ohi fiilailen neljän seinän sisällä Spotifyt kaakossa.

Menen ARS 17 -näyttelyyn vasta kesällä. Liikaa jonoa riivaa nyt sielläkin.

2017/04/03

Aika kuluu vähän liian nopeasti

Pitkästä aikaa vähän tekstivoittoisempaa postausta!

Tänään pohdin jotain liittyen tähän mitä mie tälläkin hetkellä teen, eli bloggaamiseen ja tietotekniikan käyttöön. Niin ko monilla muilla bloggaajilla on ongelmana, kommentteja ja katselukertoja ei enää tuu niin paljoa ko vielä vuosi pari sitten. Kaikki on siirtynyt Snapchatiin, Instagramiin, vloggaamaan, Periscopeen. Ei vaan kiinnosta itteäkään päivittää tätä blogia niin usein ko vielä syksyllä.

Vaikka mikä olisi, en aio jättää tätä blogimaailmaa. Kännykällä leikkiminen ei ole niin kivaa ko tietokoneella näpyttely. Monet on jättäneet blogimaailman, niin hyvät valokuvaajat ko "muoti"bloggaajatkin. En vaan osaa käyttää puhelinta niin hyvin eikä siinä oo juurikaan edes tilaa. Lisäksi läppärillä on isompi ruutu ja siitä ei tartte pitää toisella kädellä kiinni. Voi pitää sitä sängyllä samalla ko makaa.



Olen lukenut myös sellaista settiä, ettei nää ns. diginatiivit enää osaa käyttää Googlea tai sähköpostia ilman apua. Siitä tietää että tulee vanhaksi, ko kosketusnäyttöjen käyttäminen on vaivalloisempaa ko QWERTY-näppäimistöjen. Kuitenkin olen niin nuori, etten osaa käyttää vanhanaikaisia puhelimia, en edes 2000-luvun puhelimia. Tosiaan se johtuu siitä, että sain ekan puhelimen vasta 13-vuotiaana ja käytin sitä lähinnä pelaamiseen yön pikkutunneilla.

Mutta tietokoneohjelmia oon osannut käyttää jo pikkutytöstä asti. Mun eka kosketus sekä Wordiin että Paintiin tapahtui vuonna 2002, ollessani 5-vuotias. Sitten Powerpointia aloin käyttämään vuonna 2004. Exceliä vuonna 2007. Samaan aikaan nämä nykyiset snapchattajat (eli suurimmaksi nykyiset yläasteelaiset) hädin tuskin osasi juuri puhuakaan.





Ensimmäisen läppärin sain vuonna 2009, samaan aikaan nää nykyiset yläasteelaiset menivät ekaluokalle. Sitäkin ennen olin ahkerasti äidin koneella, joka päivä mä trollailin keskustelupalstoilla. Kuitenkin vielä silloin suosin enemmän äidin konetta tai iskän läppäreitä, koska niissä oli isommat näytöt. Kunnolla aloin käyttämään omaa konettani kuitenkin vasta puolitoista vuotta myöhemmin, vuonna 2010, jolloin sain isompinäyttöisen läppärin. Sillä mä aikoinaan tein monia modauksia, muttei niistä sen enempää vaan teen niistä oman postauksen myöhemmin.

Tää elämäni toinen läppäri, joka oli Compaq -merkkinen, palveli mua aina vuoden 2013 loppuun saakka kunnes siihen tuli kasa viruksia. Tän nykysen läppärin, Acerin, sain vuonna 2015. Sillä olen kirjoittanut ylivoimaisesti eniten postauksia. Ja kännyköihin vielä, niin sillä olen kirjoittanut vain yhden postauksen - ja senkin poistin myöhemmin.


Joten kirjoitan jatkossakin kaikki postaukset mun uskotulla läppärilläni, se vaan on totuus että kännykällä ei pysty tekemään postauksia saatikka olee muutenkaan blogin kanssa. Kännykkäni on lähinnä vain Instagramin kanssa pelleilyyn sekä viestittelyyn.

Mua kyllä harmittaa se, että monet hyvät blogit ovat joko hiljaiselolla, lopettaneet tai poistettu. Monet ovat siirtyneet vlogeihin tai kokonaan Instagram / Snapchat -maailmaan, onhan niitäkin jotka ovat siirtyneet kokonaan pois somesta. Toisaalta ymmärrän heitä, siihen ainaiseen panostamiseen kyllästyy ennemmin tai myöhemmin. Ei sitä tiiä itekkään, missä olen ja mitä kiireitä mulla on silloin ruuhkavuosien aikaan. Tai sitä, että olenko mie elossa?