Rock On

2017/04/06

Musta tuli nyt kävelevä rairuoho






Ihanaa, teitä on muuten kohta 30!
Muistan vielä ko tätä blogia seuras tyyliin vain mun Tyttiksen -kaveri, mun silloinen koulukaveri ja pari muuta tyyppiä. Eikä siitä oo kuule ko puoltoist vuotta. Ilmeisesti tämä omalaatuisuus ja realistinen kirjoittelu (sekä kehittyminen niistä valivaliajoista) uppoaa. Älä kaunistele, älä valita vaan ole rehellinen.



Ja nyt kuulumisiin; hajamielisyys nosti jälleen kerran päätään. Mun puhelin hävisi moneksi päiväksi, samoin kahdet arskat. Eikä tilannetta ole parantanut todellakaan kömpelyyteni, joudun tyyliin kattomaan jokaisen askeleen tai muuten joku mustepullo oli lattialla. Mut minkäs teet ko olet valvonut öitä vain sen takia ja melkein pillittänyt ko Elli siinä Tehosekoittimen biisissä.

Onhan tässä viikon aikana tapahtunut hyvääkin. Juurikasvu on poissa, ja kampaaja loitsi mulle myös tummat ripset. Myöhemmin loitsin ite vihreästä ja liilasta melkein sellaisen mitä halusin. Melkein mitään liilaa ei jäänyt lopputulokseen, mutta pääasia että vihreä väri pääsi käyttöön. Mutta niin ko arvasin, törmäsin tossa toissapäivänä Simonkentällä toiseen vihreäpäiseen. Ei oo kuule eka kerta.







2 kommenttia:

  1. Pirteän väriset hiukset! Oon joskus itse haaveillut vihertävänturkoosista hiuksista, mutta kuumotellut että mun puhkivaalennetusta tukasta se ei irtois sit ikinä kokonaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, kiitti :3 aina kanttis kokeilla, multa ei irtoa mikään väri ilman vaalennusta. Tosin käytän suht voimakkaita värejä joten mitä muuta sitten odottaakaan :D

      Poista

Saa, ja pitää lähettää palautetta kuvista ja miksei myös kirjoitteluista.