Rock On

2017/06/25

Ne sadat ongelmat menköön liekkeihin


      
Tiedän että monet ovat olleet keskellä ei-mitään tänkin juhannuksen ajan. Itte olen ollut juhannuksen työn touhuissa kamera kaulassa. Kuvailin niin hienoa metsikköä ko juhannuskokkoa ja sitten makaillut kotikotona ko se tyhjänä oli. Käyty juhannussaunassa torstaina ja sen jälkeen katottu Kauhukeittiötä, joka on ollut suosikkisarjojani jo pienestä pitäen. Voittajan tiesin tosin, koska mie aika pitkään uteliaana tyttönä menin kattomaan juonipaljastukset ja muut etukäteen.


   
Perjantaina päätettiin mennä Riksun, Karlyn ja kahden muun jätkän kanssa Pihlajasaareen. Tää kokko oli ensimmäinen juhannuskokko ikinä, jonka näin livenä. Ekaks pääsiäiskokko vuonna 2007 ja sitten juhannuskokko 10 vuotta myöhemmin. Syitä miksen nähnyt kokkoa ko vasta nyt, löytyy erittäin monista seikoista. Mun äiti ei ole ikinä välittänyt juhannuksesta ja mie olin lapsuuden juhannukset aina Kroatiassa. Ko sanoin asiasta kokon kanssakatselijalle, hän oli vaan että mitä hitsiä.


Lauantain puolelle mentyä kaikki nämä vanhat kaunat kostivat mulle pahemman kerran. Menin nukkumaan vasta viiden jälkeen aamulla, koska eksyin kotimatkalla ja ajauduin ongelmiin monen eri tahon kanssa. Voisin melkeinpä sanoa, että tää kesäkuu oli kesäkuu muutaman vuoden takaa 2.0, koska tuolloinkin mulla oli vaikeuksia mutta kuitenkaan tää ei ollut niin huono kesäkuu ko viime vuonna. Onneksi.

   
Lisää kuvia juhannuksesta tulossa muutaman päivän päästä, jonka jälkeen siirrytään Suokin- ja pridekuviin. Elikkä siis, puoliksi samalla porukalla mennään ensi viikon aikana Suokkiin. Itelle tulee eka ns. kunnon reissu sinne sitten vuoden 2014, jolloin kävin siellä peräti kahdesti.


 
Voi taivas tästä tuli taas pitkä postaus...

2017/06/21

Välillä sitä kaipaa niitä sapattipäiviä


           
Elämä on ollut erittäin kiireistä, vähän jopa liiankin kanssa. Vaikka on ollut kaikkea kivaa ohjelmistossa, ja tulee olemaankin niin se ei ole pelastanut mua väsyttävältä arjelta. En jaksa niitä hektisiä aikatauluja, koska silloin unohtelen aika lailla kaiken matkan varrelle tärkeistä menoista aurinkolaseihin. Tuunasin kaikesta huolimatta keskellä yötä ulkoasuani, happamanaamainen mie bannerissa ja vähän liian valkoinen ulkoasu eivät oikein ole se juttu. Tykkään tummista, murretuista ja pastellisista sävyistä ja sitä tää maailma tulee toivon mukaan olemaan ainakin kesän loppuun.

No sainpahan kuvavaraston tyhjemmäksi jos ei muuten.

2017/06/18

Paluu juurille



   
2005 kesäkuu:
Lapsena mulla oli tapana poimia kukkia. Niissä oli niin kukkia ko heiniä, koska ne oli hienon näkösiä. Mun silloiset ohjaajat alakoulussa kuitenkaan eivät kuitenkaan ilahtuneet tästä ja uhkailivat mua sillä etten saisi viedä niitä kotiin. Onneksi taxikuski oli kiltti ja päästi mut kyytiin kimppuineen kaikkineen. Kuitenkaan se kimppu ei (eikä muutkaan lapsuuden kivat muistot) kestäneet ko muutaman tunnin, kulissien takana oli helvetti irti.


   
2010-luvun alku valokuvauksen historiassa:
Kukkia, kukkia ja vielä kerran kukkia. Väliin omakuvia, muita luontokuvia, ruokia sekä juomia ja tekotaiteellista kuraa. Mutta yhteen aikaan Galtsun (jonnet eivät muista) valokuvausalbumistani suuri osa kuvistani oli kukkamakroilua, joista osa kuvista olivat ko iso- ja pikkusisko.



   
2013 ja 2014:
Kukkakuosit tulivat muotiin, joten tottakai ilo oli otettava irti. Ensiksi taustakuvissa, sitten se siirtyi tyyliini. Nykyään mulla on ainakin kolme kukkamekkoa, jotka käynevät talvella tunikoista ja liuta kasa kukkahameita, joita yks on liian lyhyt mutta loput sopivia. Etenkin se parin euron sininen kukkahame on ko mulle tehty. Ja siihen vielä maatuskahuivit, bikinit ja muut pikkusälät...



     
Tosin ei muutkaan tyttömäiset jutut eivät ole olleet vuosiin mikään kirosana...

2017/06/15

Sun kanssa kaikki on vaan ihanaa



 
En kadu valintaani mennä sateeseen kastumaan, vaikka pelkäsinkin että mulle tulisi sanaharkkoja, eksyisin tai ahdistuskohtauksia. Koska niitä ei tullut, vaikka rikoinkin sääntöjä. Pienillä "ranneliikkeillä" saa paljon aikaan. Mutta päivän mittaan tuli sitten kauhea päänsärky - kiitos sadekelejen, joittenka takia en sitten voinut käyttää arskoja. Käytin kunnolla pokkaria ties milloin viimeksi, viimeistään kuitenkin siinä parin vuoden takaisessa Helsinki-päivän konsertissa. Olen niin tottunut käyttämään mun järkkärikameraa, että pokkarin käyttö osoittautui odotettua hankalammaksi. Näin itseni moneen otteeseen tuolta taltioinnista, hitto se oli hyvin kuvattu!


 
En odottanut paljoa ekoista artisteista, mutta hyvää settiä hekin vetivät. Siis Erin ja Mikael Gabriel. Arvasin että monet pikkutytöt (= mua yli viisi vuotta nuoremmat) tulivat kattomaan jälkimmäistä. Sen jälkeen pääsin eturiviin, jolloin esiintyi illan suosikki, The Rasmus, joka palasi keikkatauolta uudella logolla ja tarmolla. Se oli illan kohokohta... ja siitä mennään sitten Chisuun, Lauri Tähkään, Kaija Koohon ja Antti Tuiskuun jotka olivat mulle myös tuttuja nimiä. Onneks Chisun pinkki turkki oli 100% feikki. Lauri Tähkän esiintymisessä oli show'n makua ja Kaija Koo meni takahuoneeseen siinä alussa, ilmeisesti alkoi jo sanat unohtumaan. Harmi sinäänsä, koska olen jo pienenä tyttönä popittanut Tinakenkätyttöä volat kaakossa. Antti Tuisku esiintyi viimeisenä artistina, ja hän keskittyi siinä ainoastaan niihin uusimpiin hittibiiseihin. Mutta kiva svengihän siinä tulee päälle, mikäs siinä...

Kysynpä siis, olitteko te vähintäänkin hengissä mukana?