Rock On

2017/12/31

Tää vuosi kasvatti ja sekoitti mun maailman


   
Vuosi 2017 oli yleisesti väritetty #metoo- sekä #Suomi100-hössötyksellä ja valitettavasti myös terrorismilla. Itekki osallistuin #metoo-kampanjaan, koska koin sen olleen tarpeellista. Miehet (lue: kasa mulkkuja) ovat vuosien saatossa yrittäneet saada mua vaimoksi. Kuitenkin viime vuosina olen oppinut tuntemaan missä menee raja. Jääkäämme siis kotia jos olo on huono. Olen kokenut monia asioita jotka erottivat tän vuoden muista. Kävin ekaa kertaa sitten vuoden 2014 Uudenmaan ulkopuolella, ja ulkomailla sitten vuoden 2012. Nukuin ensimmäistä kertaa teltassa sitten vuoden 2012.

Tää vuosi piti osaltani sisällään:
• pari laivareissua
• neljät-viidet ilotulitukset
• 14 keikkaa ja tapahtumaa (ja yksi on tulossa vielä illalla)
• 27 nähtyä artistia sekä bändejä (joista 10 oli ennen nähtyjä)
• ~10000 otettua kuvaa, ~180 otettua videota
• 108 postausta, joista 13 päättyi sittemmin luonnoksiin
(niitä luonnoksia oli monta kertaa enemmänkin, mutta ne uudelleenjulkaistiin sittemmin)
• yli 1000 uutta biisiä ja 80 uutta artistilöytöä
• kymmeniä leffailtoja joko yksin, komppisten tai porukoiden kanssa


 
Ensi vuonna aion tsempata tunteidenhallinnan kanssa, liikkua enemmän, hankkia sen kovalevyn ja oma kämppäkin pitäisi saada. Puhelinkin piti hankkia, mutta se hankittiin ns. etuajassa edellisen kadottua. Mutta nyt ei siitä enempää vaan nyt mennään kuukausittaisiin koosteisiin...



Lue ainakin: Kerro minulle miltä minusta tuntuuKukon vuosi alkoi (ja sen jatkopostaus)
Vuosi alkoi ahdistuksen kourissa ja se ikävä kyllä oli enne. Sänkyni meni rikki. Tammikuu sisälsi muutenkin aika paljon pettymyksiä. Puolet siitä kuukaudesta meni Miipan luona, ensiksi mainitun syyn takia. Hyviin puoliin lukeutuu taas useat ihanat tapahtumat. Olisin kuvannut enemmänkin, jos pystyisin hengittämään paukkupakkasissa ja voinut paremmin.



Lue ainakin: Pakkasia ja materialismionnellisuutta
Helmikuussa sain uuden sängyn ja maalasin sitä. Kävin Reaktorissa, katoin mm. Kuun Metsän Kaisaa ja tein tietty muitakin projekteja. Postauksien taso oli omasta mielestä yleisesti vuoden kehnointa tasoa. Mutta kuukausi oli muuten suhteellisen ookoo. Tein myös ensimmäisen mun päiväni -videon. 



Lue ainakin: Mahtavin naistenpäivä ikinä
Maaliskuu meni hyvin, huolimatta yksittäisistä tunteiden purkauksista. Oli kiva nähdä Danskua ja Jellua, se ilta oli ikimuistoinen. En muista muuta siitä illasta ko sen että oltiin koko illan Forumin vakkarikahvilassa. Takatalvi tuli eikä se edes jäänyt viimeiseksi. 



Lue ainakin: Luonnon oma lintutarha
Huhtikuu sisälsi monia kotibileitä, valokuvausreissuja ja muita tapahtumia. Tukka meni vihreäksi.  Harmi sinäänsä, että huhtikuu päättyi katastrofiin. Mun yks entinen koulukaveri meni yhden mun mustamaalaajan puolelle ja jätti mut. Se söi multa viimeisetkin mahikset kouluunpaluuseen.



Lue ainakin: Ruotsin -postaukset (yy, kaa, koo, nee)
Toukokuu oli vuoden kamalin kuukausi kokonaisuudessaan. Mut pidätettiin ja siitä kautta päädyin sitten hullujen huoneelle. Älkää kysykö miksi, en aio avata kokonaiskuvaa. Valitettavasti nää kaksi tapahtumaa vaikuttivat loppukuuhun ja myös kesään. Vain tapahtumat, Ruotsin-reissun, kaverihetket ja kirsikankukat säilyttäisin - loput hävittäisin suosiolla sinne missä aurinko ei paista.



Lue ainakin: Louhelasta hyvää iltaa, Paluu juurille
Kesäkuussa oli monia keikkoja ja tapahtumia. Helsinki-päivän konsertti oli tuttua kauraa, mutta Louhela Jam oli uusi tuttavuus. Kiitos jälkimmäisestä Riksulle! Juhannuskokkokin tuli koettua, mutta toiste en menisi. Jos en pääse kotibileisiin tai Kroatiaan ens juhannukseksi, aion pysyä täst lähtien kotona.



Lue ainakin: Homous on syntikkapoppia ja paljon värejä
Heinäkuussa jouduin muuttamaan pois, ja se kuukausi vasta kaoottinen oli. Kävin kylillä vain Grillimaisterin ilmaiskonserttia kattomassa. Muuten kävinkin lähinnä Kesäkodilla, Marjaniemessä ja muutamissa paikoissa Riksun ja Mindin kanssa, koska pelkotilat olivat tuolloin todella kovat. Yksinliikkuminen oli hankalaa, mutta Riksun kanssa oleilu piti mut edes jotenkuten kasassa. Mutta ko olin yksin, niin muu vapaa-aika meni lähinnä penkkiurheillessa ja nukkuessa. Ois ehkä pitänyt hakea hoitoo...

Lue ainakin: On kokeiltava rajoja jos haluaa voittaa, Keikkakesä ei sitten päättynytkään
Elokuussa voitin monia rajoja, uskalsin vihdoinkin mennä muihinkin tapahtumiin aivan tavallisesti. Ja vähän kokeilin rajojakin koska kävin Itiksen toisella puolen kuvaamassa, Mikkelissä mökkeilemässä ja Itiksessä synttäripirtelöillä, koska synttäribileet peruuntui. Niitten sijaan menin sitten Vuokin Venetsialaisiin.



Lue ainakin: Tätäkään päivää emme helpolla unohdeta
Syyskuunkin olin aika hukassa. Luulin tosin että olisin voinut paremmin ko kesällä. Katin kontit, mun psyykkinen kunto oli riekaleina. Kävin Kissojen Yössä ja iik!Weekissä, jotka veivät ajatukseni muualle edes vähäksi aikaa. Tukholman-reissussakin olin, mutta se meni pieleen. Se oli herätyskello siihen että astuin liian suuriin saappaisiin.


Lue ainakin: Toiset on luotuja kulkemaan nahkakengissä
Lokakuu oli mulle peiliin katsomisen paikka. Heti kuun alussa sairastuin, ehkä tän kuvauskeikan takia, räkätautiin ja siinä sitten päädyin sänkypotilaaksi. Lokakuu meni mentaliteettisesti paremmin ko kesällä ja se loppui huipulla, kiitos etenkin Valokarnevaalejen ja Heurekan Halloween-pippaloiden.



Lue ainakin: Joulukausi 2017 on nyt avattu
Marraskuu oli aika kiva kuukausi, vasta lopussa aloin olemaan hajoamispisteessä. Ainoat murheet liittyivät niihin ainaisiin avainten ja matkakortin hukkumisepisodeihin, joitten takia sitten romahdin. Miksen vieläkään opi, että avainten paikka ei ole missään nimessä jossain kirjahyllyllä tai lattialla?



Lue ainakin: Kovan päivän ilta
Joulukuu sisälsi jäätävän määrän häslinkiä. Kiersin kahdessa eri kotibileissä, neljässä eri baarissa, missään niistä kokista vahvempaa en ole ottanut. Oli muuttorumbaa joka sekoitti mun pääni. Oli ilotulitukset jotka tulivat 20 minuuttia liian myöhässä. Oli myös vaihtobileet, ne tarjosi turhille tavaroilleni uuden kodin. Se vaan on totuus että lähiöissä ja ostareilla sydämeni sykkii. Mun kotini ei ole siellä missä lähimmät kaupat ovat kilometrin päässä.


Suosittelen myös: 
Pitkää kokemusta tämänkin kanssa (graafisen suunnitteluni historiikki)
Aika kuluu vähän liiankin nopeasti (pohdintaa bloggaamiseen ja tietokoneiden käyttöön liittyen)
Rakkaudella menneisiin vuosikymmeniin (kiinnostuksestani vintageen)
Kulissien takana, osa muutama (vuosikooste epäonnisista kuvista)



Käykää kattomassa vuosikooste myös videolta!

2017/12/28

Ikä on vain numeroita






 
Joulu oli ja meni, siitä ei dokumentoitu juuri mitään materiaalia. Ei ole mitään syytä taltioida ikäviä päiviä ja sotkuista kämppää. Muun muassa näistä joulukuu on tehty. Ihania muistoja, ne eivät vaan ole tapahtunet jouluna. Tänään Miipalla on synttärit. Paljon onnea hälle!

Osa kuvista ovat viime vuodelta. Ajalta jolloin mun entinen vakiokaveriporukkani hylkäsi mut lopullisesti. Te jotka lukivat blogiani jo vuosia, tietävät keistä puhun. Elikkäs, mulla oli pari vuotta sitten melkein ikätovereita kavereina. Vuosi 2015 oli mukava vuosi, mutta sitten meille tuli useita vastoinkäymisiä. Melkein jokaisissa kotibileissä oli draamaa ja mua ahdisti niissä, joissa pääosassa oli alkoholi ja yksi jäätävä haitarisoolo. Vaikka heistäkin osa oli mukavaa juttuseuraa, toinen osa taas eivät selvästikään olisi halunnut mua mukaan. Ja sitten tuli kesä 2016, ko he jättivät mut lopullisesti.

En kuitenkaan ole enää katkera, koska löysin samana kesänä ns. parempaa seuraa...

Mulla on parempi olla nykyisen kaveripiirin kaa. Vaikka he ovat mua rutkasti vanhempia, he ovat samalla aaltopituudella kanssani. Tänään Miipalla on synttärit. Ens vuonna hän ja muutamat muut teistä täytätte kolkyt vuotta, ite vasta täytin vuosi ja neljä kuukautta sitten 20 vuotta. Meillä on aika isot ikäerot, mutta en vaan asetu samalle aaltopituudelle ikäisteni kanssa. Olen se porukan huolemattomin pikkunainen, olin missä kaveripiirissä tahansa. Neiti Papunen, joka löytää itsensä aika awkwardeista tilanteista.

Vuosi 2017 oli peileihin katsomista, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa. 
Mutta nyt ei muuta sanottavaa ko hyvää synttäriä Miipalle!

2017/12/24

Neloskynttilä: Punaista ja valkeaa

  
Uskoin 12-vuotiaaksi saakka joulupukkiin. Kerran meillä kävi joulupukki, eli naapuri naamioituneena joulupukiksi. Siitä on 13 vuotta aikaa, mie olin pukeutunut perinteiseksi tonttutytöksi. Lakkia ei ollut päässä, vaikka sellainen oli. Se vaan ei kuvassa ollut. Mun lempitonttulakkini on juuri niiltä ajoilta. Se on edelleen ylivoimainen suosikkilakkini.

Monta vuotta mutsin mökin keittiötä koristi mun 8-vuotiaana tekemä enkelikoriste. Se olis täällä koristeena vieläkin ellei se olisi hukkunut muuttokuormassa joitakin vuosia sitten... mua lapsuuden jouluista muistuttaa ainakin tää kuvissa oleva tonttulakki. Mua harmittaisi verisen paljon jos se hukkuisi. Olen sillä mennyt aikoinaan jopa pulkkamäkeen. Lempijouluvärini oli silloin ja on edelleen punainen.

Tänään aion nauttia joululomasta, se tosin eri asia onnistuuko se koska tässä talossa on muitakin ko mie. Aion kattoa kuitenkin telkkarista täydeltä tuutilta joululeffoja, syödä suklaata, juoda huoneenlämpöistä glögiä ja oleilla niissä mukavissa kotikledjuissa. Taidan arvata tänkin vuoden lahjat, sukulaisilla on mielikuvitus suhteeni loppunut ko puhutaan lahjoista. En malta pitää näppejäni erossa tänäänkään somesta, se on varmaa. 

Hyvää joulua kaikille lukijoille!

Käykää muuten lukemassa joulutarina kirjoitusblogin puolella!

2017/12/21

Joulukiireet tekivät musta hermoraunion



   
Siitä onkin jo vähän aikaa ko kirjoitin yleisiä kuulumisia. 

Kävin kolmessa eri pikkujouluissa. Yhdet olivat baarissa, kahdet kotona mutta toisissa niissä oli myös vaihtobileet, jotka tyhjentivät vaatekaappini kahden matkalaukullisen verran. Jatkot olivat kolmessa eri kapakassa. No mitä tilasin sieltä? Kokista. No sain uusia kledjuja? En juurikaan mutten tarvii uusia vaatteita. Hankin niitä jos on tarve ja jos niitä saa halvalla.

Muutin pois Alppikylästä vihdoinkin virallisesti. Joululahjat ovat vielä osalta hankkimatta, ne saavat luvan olla tänä vuonna uudenvuodenlahjoja omalta osalta. Sanoin jo alkukuusta olevani väsynyt. Sitä olen tottakai vieläkin, mutta nyt ko joulunpyhät tulee, aion levätä aivan suosiolla niitten päivien ohi. Kannoin ja kannan yhä edelleen matkalaukkullisien verran tavaroita pois Alppikylästä. Liian syrjäinen paikka mun kaltaisille. Käyn siellä päin sitten kuvaamassa graffiteja ennen ko hyvästelen sen mestan lopullisesti. Ei jää ikävä niitä ohjaajia, jotka muistuttivat mua pk-ajoista. Sori vaan, mutten ole lapsi enää.

Voin sisäisesti tälläkin hetkellä aika huonosti, sitä se on ollut jo viikkojen ajan tietyin väliajoin. Mun vanha puhelin hävisi sekä olen päivä päivältä hajoamassa enemmän ja enemmän. Useat yöt mennyt tässä hermorauniona. En yhtään ole tähän tilanteeseen tyytyväinen. Sekoitin mun unirytmini niin pahasti, että aion nauhoittaa Lumiukot koska muuten niitten kattomisesta ei tuu mitään. Join liikaa kokista, nukuin liikaa päikkäreitä.

Maistoin Arizonan "uutta" limonadin makuista jääteetä. Korkkasin glögi- ja joulutorttukauden auki. Ostin uuden puhelimen. En ottanut kuvia, koska ei vaan ollut motivaatiota eikä aikaa siihen.

Joulu on niin lähellä, että vois tehdä tän kunniaksi niitä (rumannäköisiä) joulutorttuja. 

2017/12/17

Kolmoskynttilä: Viisi ihanaa joululaulua (vuosimallia 2017)

Tänään "sytytetään" kolmas kynttilä, ja tänään kolmas kynttilä päivitti TOP 5 + 5 -joululaululistan tälle vuodelle! Edellisestä on pari vuotta ja siihen pääsette tästä. Huonoihin taas tästä ja maku on sen suhteen edelleen sama, paitsi että Aamupoikien Heiluta sun joulukinkkua liittyi vaan joukkoon. Suurin osa näistä biiseistä ovat harvemmin kuultuja versiointeja. Kaikki allamainitut biisit löytyvät tästä listasta, eli ei muuta ko kuuntelemaan! 






           
1. Eppu Normaali - Heinillä härkien kaukalon
Ajoilta jolloin Eput tekivät vielä punkkia. Pidän tästä biisistä jo niin sanottuna rallatusversiona, mutta tää versio on vielä parempi. Vois kuunnella tota vaikka looppina, niin hyvä. Sama kappale lasten laulamana saa mut kylmiin väreihin, miltei kyyneliin.

2. Band Aid - Do They Know It's Christmas (1984 vuoden versio)
Etenkin loppu on ihana. Niin ko satoja kertoja olen maininnut, kasarimusa on ihanaa eikä joululaulut ole poikkeus sääntöön. Tää biisi saa joka kerta mut kylmille väreille. 

3. Jussi Hakulinen - Joulu avaruudessa
Joululaulu yhdistettynä genreen mistä tykkään. Syyn oon maininnut jo edellisen kappaleen kohdalla. Lisäksi plussaa saa kohta "Hauskaa joulua suklaapukki, sinä jaksat olla vain iloinen" maustettuna vähällä mustaa huumoria.

4. Juliet Jonesin Sydän - Silti joulu jaksaa naurattaa
Jo biisin nimi kertoo kaiken. Veikeä.

5. Jari Sillanpää - Lumilinna
Lumilinna on koskettava, mutta samalla erittäin ihana biisi, vähän niin ko Suvi Teräsniskan Hei mummo. Voi kuule olen 21 ja risat enkä edelleenkään ole rakentanut lumilinnaa muusta ko lumikasasta silloisen koulukaverin kanssa.

2017/12/13

Kasa ihania koiruuksia



       
Myyntipuoli oli kiva. Muistoksi sieltä jäivät magneetti ja yks kaulakoru, ostin sieltä myös joululahjoja. Ei millään uskois että se sama tyttö joka paijasi kymmeniä koiria ja sai kolme koiraa satisfaction-tilaan, pelkäsi koiria omassa lapsuudessaan. Niin ne ajat muuttuvat ja sillain. Siellä sain olla sentään edes jotenkuten oma itseni. 

Koiramessut olivat toiselta puolelta ihanat, 
toiselta puolelta taas eivät. 

Näyttelypuoli oli ko suoraan jostain oopperashow'sta tai armeijasta sääntöjen lukumäärästä päätellen. Siellä ei saanut syödä, seisoa, juoda, tehdä ylipäätään mitään ilman että sai kuulla motkottamista. Siksi koska olin oma itseni, sain varoituksen siellä ja näin päätin lähteä pois paikalta jotten olisi päättänyt päivääni taas jonnekki putkareissuun. Pitäköön tunkkinsa.

En vaan sopinut niitten hienostorouvien ja -herrojen joukkoon. 

xoxo Miipa, Suavecita, Odessa, Elida ja