Rock On

2018/01/15

Tyylimatka alkakoon: Tyttö lastenkengissä

Aloitetaan lukuvuodesta 2008-2009, ekalta vuodelta jolloin mulla oli kamera. 

Olin tuolloin 12-13-vuotias, tyyli vielä lastenkengissä. Inspiraation lähteinä oli lähinnä mukavuus, äidin vaatekaappi ja värisilmä sekä halpahallin vaatelaarit. Lisäksi kledjut olivat rikkinäisiä, lapsellisia ja pari kokoa liian pieniä koska ostin kledjuja vielä alkuvuodesta lasten/nuortenosastolta. Vasta 13 vuotta täytettyä siirryin aikuisten kokotaulukkoihin, tyylini kulmakivet tosin pysyivät samoina seuraavaan vuoteen saakka. Lempikauppani oli Seppälä, muualta ostin harvoin.

Viimeiset päiväni ilman kameraa. Olin tässä isotätini hautajaisissa. Kuulemma en ollut kovinkaan nätisti siellä, ja sen näkee mun pullaposkistakin...

Lasten kengissä koko likka. Toisessa kuvassa olin pulkkamäessä ja toisessa olin menossa Selloon. 

Olin suosinut värikkäitä kuviollisia toppeja ja huppareita etenkin loppuvuodesta.

Vielä kesällä tosin käytin myös vähän muutakin...

Mulla oli pottatukka, koska en enää jaksanut niitä pitkiä, mitä mulla oli vielä talvesta. Harmi että harva kuvista on enää tallessa. Muistan kyllä että monet pilkkasivat mun tyyliäni. En yhtään ihmettele miksi, olihan lapsille tarkoitetut lettipinnit aika harkitsematon päätös. Varsinkin koulukuvassa...

Millaiset tyylit teillä oli vuosina 2008 ja 2009?

2018/01/11

Valojen loisteessa jo viidettä kertaa

Edelliset osat: 2014 [ julkaistu jälkikäteen TB-postauksen muodossa ] // 2015 // 2016 // 2017


   


Yksi niistä "perinteeksi käyneistä" tapahtumista on nyt koettu. Jälleen kerran, joskin tää on jo kolmas kerta ko olin kaveriseurassa (ja neljäs jolloin en ollut yksin), viides kerta kaiken kaikkiaan.

Heräsin vasta neljältä iltapäivällä. Mentiin Miipan kaa kohti Espaa, jossa odotti Mikrogalleria. Siellä oli vähän kaikenlaisia töitä. Pidin siitä sessiosta eniten valopurkeista ja siitä sormileikkipatsaasta. Mentiin siitä numerojärkässä eteenpäin. Kerrankin olen nähnyt kaiken mahdollisen, mitä esillä oli. Eteen tuli niin vaporwavea, neongraffiteja ko valotettuja valokuvia. Joukossa oli työ, jonka tekijän tiedän tai oikeastaan tunnen entuudestaan. Ne olivat niitä hyviä töitä. 

Tänä vuonna ei ollut mitään buuaamisen arvoisia töitä, mutta joukossa oli niitäkin töitä joittenka funktiota en yksinkertaisesti tajunnut. Onneks niitä oli vain tyyliin pari. Mutta kierrätetty taide oli järkytys ainakin mulle, mutta ymmärrän senkin koska kävijöiden joukossa on niitä pieniä lapsia vanhempineen ja ensikertalaisia. (sekä turisteja tottakai)



     

Kierrätystaiteet sijaitsivat Koulupuistikossa. Siellä oli edellisiltä vuosilta (ainakin 2012 & 2014) tuttuja töitä. Vieläkin muistan sen ko kuvasin niitä iskän perunalaatuisella digikameralla *nauraa*, ja laatu oli sen mukainen. Pari vuotta myöhemmin kuvasin rippilahjakameralla, joka oli kanssa laatua peruna. Päätettiin reissu Tuomiokirkkoon, jossa on ollut melkein vuosi jotain. Vain vuonna 2015 siinä ei ollut tulishow'ta kummempaa. 

Vaikka siellä oli kylmä viima, siellä ei ollut niin kylmä ko edellisinä. Pärjäsin mainiosti "lokakuunlopun" tyylisesti pukeutuneena. Kädet olivat tottakai kohmeessa ko jääkaapissa olleet nakit, mutta mun pitkää kai niellä se totuus, että joko lämpimät kädet tai hyvät otteet. Arvaa kumman mie sitten valkkasin...






     

Muistoksi jäi 400 kuvaa, joista parhaat tulivat tähän postaukseen. 

Lisäksi kuvasin videopätkiä ylläolevaa videota varten. 

2018/01/07

Unirytmini on kieltämättä mielenkiintoinen


     

Uusi vuosi, uusi unirytmi - niin ko mun nettikaveri sanoi kuutisen vuotta sitten. Tää vaan ei ole enää mitään uutta, siis tää valvominen, mutta se ei ole enää normaalia mennä joka aamu nukkumaan vasta silloin ko muut kääntää nokkansa kohti duuneja ja kouluja - tai jopa sen jälkeen. Kai siksi kirjoittaminenkin töksähtelee...

Ekat kolme päivää olivat ns. normipäiviä, eilen suuntasin kohti Flamun leffateatteria. Tänään, tunnin päikkäreiden ja useiden tavaroidenmetsästysten myötä käänsin nokkani kohti Kiasmaa, niin ko suunniteltiin. Viikonloppu oli ja on edelleen menorikas, joten seuraava vapaapäiväni tulee olemaan vasta tiistaina tai torstaina - ja kaikki tää riippuu omasta jaksamuksestani...




Kaikella rakkaudella,       

2018/01/03

Kato mua silmiin ja sano mulle mitä sä näät


     

Se oli sitten siinä. Vuosi 2017 vaihtui vuoteen 2018, tuttuun tapaan esityksien, ihmismassojen ja ilotulituksien keskellä. Artistivalikoima oli odotettua parempi, siitäkin huolimatta että olen nähnyt Anssi Kelan jo ties kuinka monetta kertaa. Olen monet kerrat laulanut Millasta ja vuodesta 1972. Anssi veti myös sen uutuusbiisin, en vaan tiiä sen nimeä. Reino Nordin ja Erja Lyytinen olivat ennennäkemättömiä artisteja. Kiitokset myös DJ Orionille hyvän tapahtuman aloituksesta. En tiedä yhtään mitä Erja Lyytinen veti mutta hyvältä kuulostaa. Reino Nordinin Kato mua silmiin vaikuttaa myös hyvältä kappaleelta, olen tainnut kuulla sen joskus radiosta. Esityksen kaarti päättyi Anssin ja Erjan coveriin Jenni Vartiaisen En haluu kuolla tänä yönä -kappaleesta. 

Ilotulituksien kuvaaminen oli haasteellisinta ikinä. Tällä kertaa tein myös videokoosteen tapahtuneesta. Tästä videosta lähtien alan käyttämään introa mun videoissa. Tää vuosi tuo niitten vakkaritapahtumien lisäksi uusia seikkailuja, seuraavat yli 10000 kuvaa ja 400-500 juotua jääteejuomaa. Tää vuosi tuo myös haasteita, uusia musiikkilöytöjä ja muitakin löytöjä ja hankintoja. Poistun aikanaan tästä vuodesta 22-vuotiaana, useita kokemuksia rikkaampana.



2017/12/31

Tää vuosi kasvatti ja sekoitti mun maailman


   
Vuosi 2017 oli yleisesti väritetty #metoo- sekä #Suomi100-hössötyksellä ja valitettavasti myös terrorismilla. Itekki osallistuin #metoo-kampanjaan, koska koin sen olleen tarpeellista. Miehet (lue: kasa mulkkuja) ovat vuosien saatossa yrittäneet saada mua vaimoksi. Kuitenkin viime vuosina olen oppinut tuntemaan missä menee raja. Jääkäämme siis kotia jos olo on huono. Olen kokenut monia asioita jotka erottivat tän vuoden muista. Kävin ekaa kertaa sitten vuoden 2014 Uudenmaan ulkopuolella, ja ulkomailla sitten vuoden 2012. Nukuin ensimmäistä kertaa teltassa sitten vuoden 2012.

Tää vuosi piti osaltani sisällään:
• pari laivareissua
• neljät-viidet ilotulitukset
• 14 keikkaa ja tapahtumaa (ja yksi on tulossa vielä illalla)
• 27 nähtyä artistia sekä bändejä (joista 10 oli ennen nähtyjä)
• ~10000 otettua kuvaa, ~180 otettua videota
• 108 postausta, joista 13 päättyi sittemmin luonnoksiin
(niitä luonnoksia oli monta kertaa enemmänkin, mutta ne uudelleenjulkaistiin sittemmin)
• yli 1000 uutta biisiä ja 80 uutta artistilöytöä
• kymmeniä leffailtoja joko yksin, komppisten tai porukoiden kanssa


 
Ensi vuonna aion tsempata tunteidenhallinnan kanssa, liikkua enemmän, hankkia sen kovalevyn ja oma kämppäkin pitäisi saada. Puhelinkin piti hankkia, mutta se hankittiin ns. etuajassa edellisen kadottua. Mutta nyt ei siitä enempää vaan nyt mennään kuukausittaisiin koosteisiin...



Lue ainakin: Kerro minulle miltä minusta tuntuuKukon vuosi alkoi (ja sen jatkopostaus)
Vuosi alkoi ahdistuksen kourissa ja se ikävä kyllä oli enne. Sänkyni meni rikki. Tammikuu sisälsi muutenkin aika paljon pettymyksiä. Puolet siitä kuukaudesta meni Miipan luona, ensiksi mainitun syyn takia. Hyviin puoliin lukeutuu taas useat ihanat tapahtumat. Olisin kuvannut enemmänkin, jos pystyisin hengittämään paukkupakkasissa ja voinut paremmin.



Lue ainakin: Pakkasia ja materialismionnellisuutta
Helmikuussa sain uuden sängyn ja maalasin sitä. Kävin Reaktorissa, katoin mm. Kuun Metsän Kaisaa ja tein tietty muitakin projekteja. Postauksien taso oli omasta mielestä yleisesti vuoden kehnointa tasoa. Mutta kuukausi oli muuten suhteellisen ookoo. Tein myös ensimmäisen mun päiväni -videon. 



Lue ainakin: Mahtavin naistenpäivä ikinä
Maaliskuu meni hyvin, huolimatta yksittäisistä tunteiden purkauksista. Oli kiva nähdä Danskua ja Jellua, se ilta oli ikimuistoinen. En muista muuta siitä illasta ko sen että oltiin koko illan Forumin vakkarikahvilassa. Takatalvi tuli eikä se edes jäänyt viimeiseksi. 



Lue ainakin: Luonnon oma lintutarha
Huhtikuu sisälsi monia kotibileitä, valokuvausreissuja ja muita tapahtumia. Tukka meni vihreäksi.  Harmi sinäänsä, että huhtikuu päättyi katastrofiin. Mun yks entinen koulukaveri meni yhden mun mustamaalaajan puolelle ja jätti mut. Se söi multa viimeisetkin mahikset kouluunpaluuseen.



Lue ainakin: Ruotsin -postaukset (yy, kaa, koo, nee)
Toukokuu oli vuoden kamalin kuukausi kokonaisuudessaan. Mut pidätettiin ja siitä kautta päädyin sitten hullujen huoneelle. Älkää kysykö miksi, en aio avata kokonaiskuvaa. Valitettavasti nää kaksi tapahtumaa vaikuttivat loppukuuhun ja myös kesään. Vain tapahtumat, Ruotsin-reissun, kaverihetket ja kirsikankukat säilyttäisin - loput hävittäisin suosiolla sinne missä aurinko ei paista.



Lue ainakin: Louhelasta hyvää iltaa, Paluu juurille
Kesäkuussa oli monia keikkoja ja tapahtumia. Helsinki-päivän konsertti oli tuttua kauraa, mutta Louhela Jam oli uusi tuttavuus. Kiitos jälkimmäisestä Riksulle! Juhannuskokkokin tuli koettua, mutta toiste en menisi. Jos en pääse kotibileisiin tai Kroatiaan ens juhannukseksi, aion pysyä täst lähtien kotona.



Lue ainakin: Homous on syntikkapoppia ja paljon värejä
Heinäkuussa jouduin muuttamaan pois, ja se kuukausi vasta kaoottinen oli. Kävin kylillä vain Grillimaisterin ilmaiskonserttia kattomassa. Muuten kävinkin lähinnä Kesäkodilla, Marjaniemessä ja muutamissa paikoissa Riksun ja Mindin kanssa, koska pelkotilat olivat tuolloin todella kovat. Yksinliikkuminen oli hankalaa, mutta Riksun kanssa oleilu piti mut edes jotenkuten kasassa. Mutta ko olin yksin, niin muu vapaa-aika meni lähinnä penkkiurheillessa ja nukkuessa. Ois ehkä pitänyt hakea hoitoo...

Lue ainakin: On kokeiltava rajoja jos haluaa voittaa, Keikkakesä ei sitten päättynytkään
Elokuussa voitin monia rajoja, uskalsin vihdoinkin mennä muihinkin tapahtumiin aivan tavallisesti. Ja vähän kokeilin rajojakin koska kävin Itiksen toisella puolen kuvaamassa, Mikkelissä mökkeilemässä ja Itiksessä synttäripirtelöillä, koska synttäribileet peruuntui. Niitten sijaan menin sitten Vuokin Venetsialaisiin.



Lue ainakin: Tätäkään päivää emme helpolla unohdeta
Syyskuunkin olin aika hukassa. Luulin tosin että olisin voinut paremmin ko kesällä. Katin kontit, mun psyykkinen kunto oli riekaleina. Kävin Kissojen Yössä ja iik!Weekissä, jotka veivät ajatukseni muualle edes vähäksi aikaa. Tukholman-reissussakin olin, mutta se meni pieleen. Se oli herätyskello siihen että astuin liian suuriin saappaisiin.


Lue ainakin: Toiset on luotuja kulkemaan nahkakengissä
Lokakuu oli mulle peiliin katsomisen paikka. Heti kuun alussa sairastuin, ehkä tän kuvauskeikan takia, räkätautiin ja siinä sitten päädyin sänkypotilaaksi. Lokakuu meni mentaliteettisesti paremmin ko kesällä ja se loppui huipulla, kiitos etenkin Valokarnevaalejen ja Heurekan Halloween-pippaloiden.



Lue ainakin: Joulukausi 2017 on nyt avattu
Marraskuu oli aika kiva kuukausi, vasta lopussa aloin olemaan hajoamispisteessä. Ainoat murheet liittyivät niihin ainaisiin avainten ja matkakortin hukkumisepisodeihin, joitten takia sitten romahdin. Miksen vieläkään opi, että avainten paikka ei ole missään nimessä jossain kirjahyllyllä tai lattialla?



Lue ainakin: Kovan päivän ilta
Joulukuu sisälsi jäätävän määrän häslinkiä. Kiersin kahdessa eri kotibileissä, neljässä eri baarissa, missään niistä kokista vahvempaa en ole ottanut. Oli muuttorumbaa joka sekoitti mun pääni. Oli ilotulitukset jotka tulivat 20 minuuttia liian myöhässä. Oli myös vaihtobileet, ne tarjosi turhille tavaroilleni uuden kodin. Se vaan on totuus että lähiöissä ja ostareilla sydämeni sykkii. Mun kotini ei ole siellä missä lähimmät kaupat ovat kilometrin päässä.


Suosittelen myös: 
Pitkää kokemusta tämänkin kanssa (graafisen suunnitteluni historiikki)
Aika kuluu vähän liiankin nopeasti (pohdintaa bloggaamiseen ja tietokoneiden käyttöön liittyen)
Rakkaudella menneisiin vuosikymmeniin (kiinnostuksestani vintageen)
Kulissien takana, osa muutama (vuosikooste epäonnisista kuvista)



Käykää kattomassa vuosikooste myös videolta!