Rock On

2017/04/26

Kaipaan näitä maisemia


    
Kahden yön mittainen Ruotsin-loma sen ko lähenee, ja mie niin epäilen että nälkä sen ko tulee kasvamaan syödessä. Kesälle ollaan Miipan ja Suvicitan kanssa kaavailtu lomaa Tallinnaan, en tiiä vielä milloin. Mutta Kroatiaan en tule tänäkään vuonna pääsemään, toivon mukaan nyt edes pääsisin Ruotsin lisäksi Tallinnaan.
Ja mahdollisesti Pohjanmaalle. Mutta olen tyytyväinen että pääsen Uuttamaata kauemmaksi edes vähäksi aikaa. 

                 Näihin on hyvä päättää.
Ykkösosaan pääset tästä.

2017/04/18

Luonnon oma lintutarha




 
Niin ko edellisessä postauksessa vihjasin, kävin kuvaamassa lintuja. Törmäsin lintujen ohella myös leskenlehteen, routakukkaan, kirsikukkaan - millä sie halajatkaan kutsua, ekaa kertaa tänä vuonna. Monta takatalvea on tähänkin vuoteen mahtunut, mutta sieltä se kevät tulla tupsahti vihdoinkin. Mua huvitti tässä lintujenkuvailussa eniten se, että mie olin yhdessä kohtaa aivan lokkejen keskellä siinä samassa ko yks muikkeli syötti joutseneille leipää. Niin ko ehkä arvaatkin, suurin osa leivänmuruista meni niille lokeille.

Sitten koko reissun kruunasi se ko toinen joutsenista sanoi mulle että "murr...." ja kääntyivät pois. Menin liian lähelle, mutta onneksi eivät sentään kimppuun ole käyneet. Mun tavoitteena oli saada kuvia pullasorsista, mutta sain lopulta niiden lisäksi kuvia mm. naurulokeista, valkopaskahanheista, joutsenista ja talitinteista.
 

2017/04/15

Pitkäperjantai Talvipuutarhassa


     
Eka kuvasin lintuja, niistä lisää ens viikolla. Ko selvisi ettei kummallakaan osapuolella ole varaa American Car Show -messuille, päätin mennä kuvausretkelle. Kävelin valehtelematta ainakin kolme kilometriä Steissistä Hesperian puiston kautta Talvipuutarhaan. Tavallaan hyväkin juttu, että päätepysäkkini oli Talvipuutarha sen Hakaniemen sijaan, sillä törmäsin Miipaan siellä. Ja mikä parasta, Talvipuutarha on maksuton toisin ko ne automessut. Onni onnettomuudessa.






       
Kotini ulko-ovien luona on kevätliljoja, mutta niin oli myös Talvipuutarhassa. Mun synnyinmaassani, joka sijaitsee eteläisellä pallonpuoliskolla, kevätliljat tulevat mun synttäreiden aikaan. Samaan aikaan ko täällä lehdet alkaa niin sanotusti kuolemaan. Nyt ko ajattelee, kevätliljat sopivat paremmin pääsiäiseen ko syyskuun alkuun.

2017/04/09

Haluun palan rauhaa



Pääni sisällä riivaa vaihteeksi taas kaikenlaista. Metrot ovat ajasta riippumatta täynnä. Ja sitten on minä, jonka pitäisi lähteä moikkaamaan kavereita. Pääni tuntuu räjähtävän sen ihmiskeiton keskellä. Miks mennä Stockalle asti, ko jo pääni sisällä on hullut päivät? Ennen ko tutustuin Mirumaruun ja Miipaan, mie vietin viikonloput aina kotona kaverina tietsikka - viimeistään kävin ruokaostoksilla. Nyt ko ajattelee, niin yksi ns. sapattipäivä viikossa tekisi nytkin gutaa.

Ens viikolla on pääsiäinen. Rauhassa en saa kokonaan olla silloinkaan, toisena pääsiäispäivänä menen mummolaan. Haluaisin kuvata siellä päässä, mutta ne maisemat tuovat liian paljon ikäviä muistoja niin lapsuudesta ko nuoruudesta. Joten jätän ne hommat tälläkin kertaa väliin. Onneksi on pitkäperjantai, jonka ohi fiilailen neljän seinän sisällä Spotifyt kaakossa.

Menen ARS 17 -näyttelyyn vasta kesällä. Liikaa jonoa riivaa nyt sielläkin.

2017/04/06

Musta tuli nyt kävelevä rairuoho






Ihanaa, teitä on muuten kohta 30!
Muistan vielä ko tätä blogia seuras tyyliin vain mun Tyttiksen -kaveri, mun silloinen koulukaveri ja pari muuta tyyppiä. Eikä siitä oo kuule ko puoltoist vuotta. Ilmeisesti tämä omalaatuisuus ja realistinen kirjoittelu (sekä kehittyminen niistä valivaliajoista) uppoaa. Älä kaunistele, älä valita vaan ole rehellinen.



Ja nyt kuulumisiin; hajamielisyys nosti jälleen kerran päätään. Mun puhelin hävisi moneksi päiväksi, samoin kahdet arskat. Eikä tilannetta ole parantanut todellakaan kömpelyyteni, joudun tyyliin kattomaan jokaisen askeleen tai muuten joku mustepullo oli lattialla. Mut minkäs teet ko olet valvonut öitä vain sen takia ja melkein pillittänyt ko Elli siinä Tehosekoittimen biisissä.

Onhan tässä viikon aikana tapahtunut hyvääkin. Juurikasvu on poissa, ja kampaaja loitsi mulle myös tummat ripset. Myöhemmin loitsin ite vihreästä ja liilasta melkein sellaisen mitä halusin. Melkein mitään liilaa ei jäänyt lopputulokseen, mutta pääasia että vihreä väri pääsi käyttöön. Mutta niin ko arvasin, törmäsin tossa toissapäivänä Simonkentällä toiseen vihreäpäiseen. Ei oo kuule eka kerta.